keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joululahjaneuleita


Vaikka perheessämme on vallinnut jo vuosia periaate lahjakiellosta aikuisten kesken, olen parina viimeisenä vuonna rikkonut sitä muistamalla kotiimme aaton joululahjavalvojaisiin saapuvia aikuisia jollakin pienellä käsintehdyllä lahjalla. Äitini ja sisareni virkatut tuikkulyhtyaluset esittelin jouluaaton bloggauksessa, tässä tulevat loputkin sopimusrikkeet.









Vanhapoikaveljeni sai mustasta Woolista neulotun 3o, 2n -ribbipipon, jonka päälakikavennukset jouduin soveltamaan itse hankalan silmukkamäärän (3,5 mm puikoilla 130 s) vuoksi. Alkuperäinen suunnitelmani neuloa Käänteinen Ullasta karahti siis siihen, etten saanut mietittyä sopivaa silmukkamäärää päälakikavennusten, käytettävissä olevien puikkojen ja hankitun langan yhdistelmälle.









Isälleni neuloin huovutetut lapaset. Varret on neulottu lenkkikaverini lahjoittamasta Novita Hiphopista puretusta ruskeasta säikeestä 2,5 mm puikoilla ja 48 silmukalla, kämmen on ruskeaa Fritidsgarnia (sitä samaa, josta neuloin Karhuvaarin tassut) 5,5 mm puikoilla ja 40 silmukalla. Pyöräytin lapaset 40 asteen pikapesussa parin pienen froteepyyhkeen kanssa, jolloin kämmenosa huopui onnekseni somasti oikeaan kokoluokkaan ja sopivaan suhteeseen huopumattomaan varteen verrattuna. Näin toteutetut huovutetut lapaset pysyvät napakan varren ansiosta perinteisiä kokohuovutettuja lapasia paremmin kädessä. Turvallisempaa olisi toki ollut tehdä pelkkä kämmenosa ensin, huovuttaa se ja noukkia silmukat virkkuukoukulla reunasta varren neulomista varten, mutta koska minulla oli jo näppituntuma Fritidsgarnin huopumistapaan, uskalsin ottaa riskin neuloa lapaset kokonaan valmiiksi ennen huovuttamista. Voi olla, että jatkossakin neulon samantyyppisiä puoliksi huovutettuja lapasia, sen verran mukavalta ensimmäisten koeversioitten lopputulos vaikutti.



Joululahjaneuleeksi laskettakoon myös Petäjä-sukat, jotka neuloin joulun jälkeen lasteni serkulle alkuperäisten Petäjien osoittauduttua liian pieniksi.









Nämä on neulottu Gjestal Maijasta 3 mm puikoilla ja 48 silmukalla tapaninpäivän iltana ja seuraavana aamuna, jolloin minulla oli mahdollisuus sovittaa sukkia jo tekovaiheessa saajan jalkaan. Kaksien Maija-Petäjien jälkeen jäin vielä pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt valita 2,5 mm puikot kolmosten sijaan, jotta lopputulos olisi ollut napakampi. Pitänee kokeilla pienempiä puikkoja seuraaviin Maija-sukkiin.



Sukansaajan pikkusisko kaipasi villaisia asusteita Lissi-vauvanukelleen. Sukanneulonnan lomassa ehdin väkertää vain siksakmyssyn, johon minulla ei ollut edes tarkkaa mallia.









Lankana oli kanervanvärinen (eli kuvan väriä punaisempi) vaihtokauppa-Nalle, puikoilla paksuutta 3 mm ja silmukoita 22. Kavennus-levennyskertoja tein 16 + 16 + 11 + 11 + 16 + 16, näin syntyi suurinpiirtein vastasyntyneen kokoinen myssy. Vielä pitäisi neuloa Lissille (vai onkohan vauvan nimi sittenkin Lissie tai Lizzie?) ainakin sukat ja tumput sekä ommella pari vaippaa eikäpä muukaan lisävaatetus jäisi luultavasti käyttämättä. Siinäpä sopiva käyttökohde joillekin langan- ja kankaanlopuille.



 







tiistai 29. joulukuuta 2009

Viides Lina


Joululomalla anoppilamummolassa oli ruhtinaallisesti aikaa neuloa, joten otin ennakkoa Pääasioihin neulomalla viidennen Linani:



Lankana pipossa oli musta TeeTeen Primavera, jota kului 3,5 mm puikolla ja 120 silmukalla neulottuun pipoon noin 65 g. Palmikonkiertoja oli ohjeesta poiketen vain neljä. Tuoreeltaan puikoilta päässyt pipo oli melko napakka, mutta kastelun ja muotoilun jälkeen se venyi odotetusti jonkin verran. Kälyni ihastui tähän yksilöön siinä määrin, että annoin pipon ilomielin hänelle, vaikka alunperin olin suunnitellut sitä itselleni. Sain joululahjaksi kaksi kerää tummanpunaista Primaveraa, joten enköhän minäkin oman Primavera-Linani vielä saa - olen nimittäin vakuuttunut, että Primaveran ja Linan liitto on taivaassa solmittu, siitä täydellinen yhdistelmä se on.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sakura-pipo ja perusribbiä


Pidän joustinneulepipoista. Pidän pipoista, joissa on hyvin suunnitellut päälakikavennukset. Niinpä oli luonnollista, että nähtyäni sattumalta Sakura-pipon (Ravelry-linkki) innostuin siitä heti. Koska ohje on maksullinen, tein oman Sakura-kopioni pelkkien kuvien perusteella, samalla kokeillen pienenpientä muutosta malliin.



 Pipo on neulottu 3,5 mm puikolla viime jouluna lahjaksi saamastani Novitan Luxus Stonesta 120 silmukalla. Neuloin ensin 2 o, 2 n -joustinneuletta 28 krs, minkä jälkeen tein tasavälein kymmeneen kohtaan yhden silmukan palmikonkierron ja sen jälkeen vielä kerroksen joustinta ennen päälakikavennuksia. Lankaa kului jonkin verran toista kerää; hieman syvempikin pipo olisi saanut olla, vaikka viimeistelyn jälkeen se ihan käyttökelpoinen olikin - eiköhän tätä tule käytettyä.


Päälaen tähtikuvio laittoi mielikuvituksen liikkeelle ja olisin jo suunnitellut omanlaiseni tähtipipon, jos minulla olisi sattunut olemaan varastossani riittävästi ohuehkoa pipolankaa. Sopivan langan puutteessa oman mallin pipo on kuitenkin yhä ruutupiirrosasteella, joten saa nähdä, tuleeko ajatuksia testattua lainkaan tämän talven lumilla.


Kolmivuotiaani on jo tovin kysellyt oman pipon perään. Niinpä otin käsittelyyn kälyn kirpparilta pelastamaan Circulo Yarns Topas -merinovillalangan, joka tuntui käteen varsin laadukkaalta (markka-aikaan hintaa kerällä oli ollut 18,90 mk / 50 g, oman aikansa luksuslankaa siis). Koska lanka oli tippavärjättyä, mikään kuvio ei siinä näkynyt, joten päädyin neulomaan jälleen kerran 3 o, 2 n -joustinneuletta.



 Silmukoita oli 120, puikossa paksuutta 3,5 mm. Joustinta neuloin ensin 12 cm, sen jälkeen kavensin tasavälein kuudessa oikeassa "raidassa" [2 o yht, 1 o, knk] joka kolmas kerros. Näin lankaa kului muutaman metrin toista kerää. Lopputulos on oikein mukiinmenevä, joten eiköhän pipo päädy käyttöön.


PS. Tulin myös ilmoittautuneeksi neulomaan tammikuussa Pääasioita. Tämän vuoden aikana olen neulonut laskujeni mukaan 14 pipoa ja 3 Calorimetryä, joten eiköhän tammikuussakin jokunen päähine synny. Suunnitelmissa on ainakin musta peruspipo itselle sekä ehkäpä se oma "tähtipipo".

torstai 24. joulukuuta 2009

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet


Vietämme tänä jouluna aaton ja joulunpyhät pitkästä aikaa anoppilamummolassa valmiiden herkkupatojen äärellä. Kiitollisena siitä halusin varmistaa omalta osaltani "valkoisen joulun" virkkaamalla tusinan verran lumihiutaleita ripustettavaksi anoppilamummolan joulukuuseen. Kaikki hiutaleet on virkattu tuntemattomasta lahjoituslangasta 1,75 mm koukulla.



Kahdeksan lumihiutaletta on virkattu Northern Snowflake  -mallilla ripustuslenkillä lisättynä. Hiutaleet on pingotettu ja tärkätty sokerivedellä. Alunperin virkkasin tällä mallilla yhteensä 13 hiutaletta, mutta viisi niistä päätyi toisaalle.



Loput neljä hiutaletta ovat Mechanic's Snowflake -mallilla (Ravelry-linkki) virkattuja, pienin modauksin ja ripustuslenkein varustettuja ja pingotuksen jälkeen sokerivedellä tärkättyjä. Tällaisia lumihiutaleita lähti lisäksi jokunen korttien mukana tuttavaperheisiin.


Oikeaakin lunta tuli onneksi tänä vuonna hyvissä ajoin ennen joulua, joten emme ole virkattujen hiutaleiden varassa. Näiden lumisten tunnelmien myötä toivotan blogini lukijoille taianomaista joulunaikaa!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulukortit 2009


Minulla ei ollut tarkoitus tänä vuonna lähettää saati itse askarrella joulukortteja. Muutaman kortin tosin askartelin varmuuden vuoksi, sillä aina jonkin lahjan kylkeen tekee mieli kirjoittaa sananen tai pari, miksei siis kortille. Näistä yksikköaskarteluista en tullut ottaneeksi valokuvia, ehkä hyvä niin.


Pohtiessani sitä, miten voisimme muistaa esikoisen opettajaa ja kerhotätejä sekä kuopuksen hoitajia näin joulun alla, päätin virkata muutaman joulukuusenkoristeeksi soveltuvan lumihiutaleen. Langaksi valikoituivat itseoikeutetusti lahjoituslankojen joukossa tulleet valkoiset ja luonnonvalkoiset virkkauslankanöttöset sekä virkkuukoukku 1,75 mm, mallin etsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta lisäten siihen ripustuslenkin.



Pingotetun ja sokerivedellä tärkätyn lumihiutaleen ripustin lovettuun kierrätysaaltopahviin, jonka taakse printtasin ensimmäisen säkeistön joululaulusta "Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te lumihiutaleet". Koska sekalaiset pikkunöttöset riittivät peräti 11 lumihiutaleeseen, tulin tehtailleeksi kortteja aiottua enemmän. Tämä on jo toinen joulu peräkkäin, kun ujutan kortin mukaan jotakin käsityötä: voi olla, että tästä vuosien saatossa syntyy perinne.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Huovutettua


Kummipojan joululahjatumpuista jäi jäljelle pieniä jämänöttösiä, jotka jäivät vaivaamaan mieltäni. Koska olin tumppujen myötä tutustunut magic loop -tekniikkaan, päätin soveltaa sitä huovutettavaan, saumattomaan kännykkäpussiin.



Aloitin pohjasta luomalla 10 s 5 mm puikoille, neulomalla yhden kerroksen oikein ja poimimalla luontireunasta toiset 10 s, minkä jälkeen neuloin näillä 20 silmukalla pyöröneuleena sileää melkein pussukan suulle asti. Suuaukkoon neuloin kerroksen nurjaa ennen silmukoiden päättelyä, läppä on neulottu 8 silmukalla, reunimmaiset aina oikein ja läpän suussa jälleen yksi nurja kerros sileän jatkeena ennen päättelyä. Hieman ennen läpän aloitusta neuloin taakse kahdella silmukalla lyhyen i-cord -lenkin ja läppään tein kahden kavennuksen ja seuraavan kerroksen tuplalangankierron avulla napinläven.


Pussukan huovutin kevyesti 40 asteen pesussa tavallisen päivittäispyykin mukana, juuri sopivasti huopui napakammaksi, mutta yhtään ei lanka noussut lenkeille. I-cord -lenkki pysyi auki ja siihen sai hyvin kiinnitettyä avainkaulanauhan. Nappi löytyi tietysti omista jämä-/lahjoitusvarastoista. Malli on minusta mainio - ei yhtään ommeltavaa saumaa eikä huoliteltavia reunoja - ja se on nopea tehdä melko vähäisestäkin langanjämästä. Esikoispoikani tykästyi pussukkaan siinä määrin että se päätyi käyttöön ennen kuin ehdin miettiäkään mahdollista koristelua.


Villalankalaatikossa lymyillyt Ístex Alafoss Lopí (jämäerä saatu vaihdossa varastokankaisiin) kuiskaili saattavansa sekin sopia huovutettavaksi. Niinpä neuloin elämäni ensimmäiset lapaset kärjestä aloittaen, magic loopilla 5 mm puikolla (peukalot 5,5 mm sukkapuikoilla) ja Tellun blogin vanutettujen lapasten silmukka- sekä kerrosmääriä muistinvaraisesti seuraillen.



Neuloin tumppuja jonkin verran rinnakkain, jotta sain täyden mustan kerän menemään tasan, peukalotkin on neulottu ennen sinistä vartta, sillä halusin niistä mustat. Sinistä taisi kulua noin 50 g. Tumput huovutin 40 asteen pesussa muun pyykin mukana, kirjailut tein huovutuksen jälkeen kaksinkertaisella Novita Floricalla. Täytyy tuodeta, että tuo koristelu on oma taiteenlajinsa, minulla se on aika lapsenkengissä, ilman koristelua tumput näyttivät kuitenkin aika orvoille. Ajattelin ensin tumppuja kiitoslahjaksi erään kirjan lainasta, mutta ehkä nämä sittenkin menevät varastoon odottamaan sopivampaa saajaa.


Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Neuloin kälyn kirpparilta löytämästä (Rondon/Novitan) Panda Sport -langasta heti Sukkasadon jälkeen tossut, joita kaavailin huovutuksen jälkeen ns. vierastossuiksi, meillä kun on kovin kylmät lattiat ja vieraat monesti kaipaavat lämmikettä jaloille. Mallin ja silmukkamäärät otin omasta päästäni ja heitin tekeleet huolettomasti pyykin sekaan 60 asteeseen...



Tossut huopuivat aivan kittanoiksi, väkisin riuhtomalla sain ne venytettyä omiin jalkoihini vedettäviksi, mutta eivätpä ne kyllä jaloissa pysy, siitä avonaiset ja matalat tossuista tuli. Harmitti todella, sillä pidän langan maanläheisestä väristä ja saatan aavistella, miten mukava lopputulos olisi voinut olla kevyen 40 asteen pesun jälkeen. Lankaa jäi enää pienet kerät, ehkäpä neulon niistäkin huovutettavia kännykkäpusseja. Pilalle huovutetut tossut säästän kyllä jatkojalostusta varten, eiköhän niille jossain muodossa käyttöä löydy - jos ei muuten, niin pohjalliset lasten kenkiin niistä saa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Pomatomus-kämmekkäät vol 2


Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että jämähdän helposti muutamiin suosikkimalleihini. Tällä kertaa olen kuitenkin itse jokseenkin syyntakeeton tutun mallin toistamiseen, sillä sain työkaveriltani vienon toiveen neuloa hänelle (ja hänen sisarelleen) Pomatomus-kämmekkäät hänen nähtyään minun käyttävän töissä omiani. Koska en tee käsitöitä ansiotyökseni ja kunnioitan myös melkolailla tekijänoikeusasioita, päätin perustella tilaustyön itselleni sillä, että käytän vain varastolankojani ja otan maksuksi lähinnä materiaalikustannukset.



Ensimmäisten kämmekkäiden langaksi valikoitui Hjertegarnin Alpaca Silk (60 % alpakka, 30 % merinovilla, 10 % silkki), jota ostin joskus vuosi sitten yhden kerän tarkoituksenani neuloa siitä itselleni pipo. Olin ilmeisesti joskus yrittänyt aloittaakin pipoa, mutta uskonpuute langan riittävyyteen oli iskenyt melko varhain ja olin purkanut tekeleen. Niinpä kerä oli oikein sopiva kämmekäsprojektiin.


Kämmekkäät on tehty 48 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla, tähän versioon on tehty myös pieni peukalokiila. Mallia katselin aluksi Nereid Fingerless Gloves -kämmekkäistä, mutta lopulta tein peukalokiilan eri kohtaan ja eri tavalla, joten vain idea peukalokiilan toteutuksesta on saatu Nereid-mallista. Lankaa kului mukavasti noin 45 g, joten vain pieni nöttönen jäi jäljelle sekalaisten lankojen pussiin. Lopputulos on ihastuttavan pehmeä ja joustava, paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa omien kämmekkäitteni Araucanía Ranco Solid, joka kutittaa hieman, vaikken herkkäihoinen olekaan.


Toisia tilauskämmekkäitä en luvannut jouluksi, mutta lankavarastoissani on sen verran yksittäisiä orpokeriä, joista ei paljon kämmekkäitä kummempaa saa aikaiseksi, että ehkäpä kolmannetkin Pomatomus-kämmekkäät näkevät vielä joskus päivänvalon.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lace Ribbon Scarf II


Esikoisen Lina venähti kovassa käytössä siihen malliin, että teimme vaihtokaupat: minä sain Linan, esikoinen halusi mustan lenkkipiponi koristeineen kaikkineen. Koska Rowanin Cashcotton oli näin osoittautunut jokseenkin epäsopivaksi pipolangaksi ainakin kovaa kulutusta ajatellen, päätin keksiä lopuille Cashcotton-kerille muuta käyttöä. Koska venähtäneenäkin Lina-pipo oli itselleni ihan mukiinmenevä, oli luonnollista neuloa sille kaveriksi (mikäpä muukaan kuin) Lace Ribbon Scarf -kaulahuivi.



Tällä kertaa tein kaulahuivin ohjeenmukaisin silmukoin, puikkokooksi valikoitui 4 mm. Käytössä oli hieman vajaa 3 kerää (ehkäpä noin 145 g) lankaa, josta syntyi viimeistelyn jälkeen 25 x 155 cm kokoinen huivi. Olen todella tyytyväinen, lanka on pehmeää ja pidän siitä, että minulla on käytössäni samasta langasta tehty pipo-kaulaliina -setti. Tämä on siis lämpimämpi versio Novita Bambusta tekemälleni Lina - Lace Ribbon Scarf -setille, jota käytän ahkerasti loppukeväästä alkusyksyyn nahkatakkikeleillä.

torstai 10. joulukuuta 2009

Vakosamettikassi


Olen käyttänyt paneeliverhokassiani päivittäin sen valmistumisesta lähtien sillä seurauksella, että kassi kaipasi kipeästi pesua. Koska pidän kovasti tuon kassin koosta ja mallista, sain päähäni ommella itselleni vaihtokassin. Samalla testasin jo pitkään muhinutta ideaa kassin koristeeksi.



Ulkopuoli on tummanruskeaa "sikasäkki"-vakosamettia, vuori entisen työkaverin lahjoittamaa vanhaa lakanaa, kiinnitysnappi edesmenneestä koristetyynystä - jouduin tyytymään nappikiinnitykseen sopivan vetoketjun puutteessa. Uniikin kassista tekee sen koristelu, ompelin etukappaleeseen soiron vuorikangasta ja sen reunoille rikkoutuneen vetoketjun puolikkaat.


Pidän kassista todella paljon, vaikka teinkin sen hieman huolettomalla otteella ikään kuin koeversioksi. Vakosametti oli joustavaa, joten ompelussa olisi voinut panostaa saumurin syötön säätöihin vähän enemmän, samoin tikkauksissa olisi voinut aluslankana käyttää ruskean sijasta valkoista. Esikoiseni olisi halunnut omia tämän kassin kokonaan itselleen, joten voi olla, että joudun ompelemaan vielä yhden samantyyppisen kassin. Ehkä seuraavassa versiossa maltan panostaa enemmän myös laatuun.

tiistai 8. joulukuuta 2009

maanantai 7. joulukuuta 2009

Haastavia lankoja


Olen saattanut mainita jokusen kerran, etten erityisemmin pidä erikois-/efektilangoista. Olen myös värirajoitteinen, joten vain harvat monivärilangat saavat minut lämpenemään (tiettyjen sävymaailmojen liukuvärjätyt tekevät tästä merkittävimmän poikkeuksen). Siitä huolimatta yritän keksiä jonkin käyttökohteen kaikille langoille, jotka haltuuni tavalla tai toisella päätyvät, pidinpä langasta tai en.


Rakas ystäväni toi minulle kesällä pussillisen lankoja, joiden valintaan hänen kolme tytärtään olivat päässeet vaikuttamaan merkittävästi. Pussi sisälsi pari varsin lupaavaakin lankaa, mutta pääsääntöisesti koin valinnat hyvinkin haastaviksi. Näin joulun alla päätin tarttua härkää sarvista ja kehitellä tyttöjen valitsemille langoille projektit, joiden lopputuotteet voisin lahjoittaa tytöille itselleen. Ensimmäiseksi puikoille päätyi helpoin langoista, Marks&Kattensin Moss Space, josta syntyi pipo luultavasti 3-vuotiaalle kuopukselle:



Tämäkin oli oikea huonon onnen projekti. Aluksi valitsin erään palmikkopipomallin Ravelrystä ja kävin jopa lainaamassa naapurista mahdollisimman ison puikon (7 mm). Melko alkuvaiheessa sain kuitenkin magic loopiin liian lyhyen pyöröpuikon jäykän kaapelin murtumaan säleiksi ja jatkettuani pipoa omalla 5,5 mm pyörölläni lopputulos oli aivan liian pieni. Ajattelin laittaa pikkupipon ensin SPR:lle, mutta asia vaivasi siinä määrin, että päädyin purkamaan koko tekeleen ja aloittamaan alusta omalla mallilla, 5,5 mm pyöröllä ja 60 silmukalla.


Lopputulos lienee oikeaa kokoluokkaa, mikä onkin koko pipontekeleen paras puoli sen lisäksi, että sain kulutettua langan lähes loppuun. Nopeatekoinenkin tämä oli, mutta värimaailma on, no, jotakin muuta kuin omaan makuuni sopiva. Toivottavasti se on kuitenkin pikkutyttöjen mieleen, sillä lahjaksi tämä joka tapauksessa menee.


Seuraavaksi oli vuorossa muutamaa kertaluokkaa haastavampi lanka, Hjertegarnin Up 21. Possunpunainen muovikarvakerä oli melkein pelottava, enkä keksinyt neuloa siitä mitään muuta kuin simppelin kaulaliinan.



Efektilangan kaveriksi otin samaa sävyä olevan SandnesGarnin Sisun ja neuloin 14 silmukalla aina oikein -neuletta 7 mm puikolla (sillä naapurini rikkoutuneella pyöröllä) niin pitkään kuin Up 21:a riitti eli vajaaseen metriin saakka. Samalla kului puolisen kerää Sisua. Toivottavasti tämä kelpuutetaan edes satunnaiseen prinsessaleikkiin, saman perheen riesaksi tämäkin lähtee kuin palmikkopipokin...

perjantai 4. joulukuuta 2009

Vihonviimeiset Joulusukat


Näiden sukkien myötä tulee täyteen tusina neulottuja sukkapareja Joulusukat 2009 -tempaukseen.



Miesten sukat kokoluokkaa 45-46 (54 s, 3,5 mm puikot ja 150 g Seiskaveikkaa). Varsista tuli pitkät, kun ajattelin neuloa raitaa niin pitkään kuin tummanruskeaa suinkin riittäisi. Kymmenen ruskean raidan jälkeen tummaa olisi edelleen ollut raitaan tai pariin, mutta varsi näytti jo siinä vaiheessa liiankin pitkälle, joten siirryin kantapäähän. Ensin neuloin terästäkin epähuomiossa liian pitkän - sukista olisi tullut varmaan kokoluokkaa 50 -, siitä nopeasti tällaiset perussukat neuloutuvat paksusta langasta. Vaan kyllä nyt tuli tappi vastaan sukanneulonnassa joksikin aikaa.


Sukkapareja on näihin päiviin mennessä kertynyt tempaukseen noin 450, joten jokaiselle kaupungin laitosvanhukselle löytyy varmaankin sopivankokoiset sukat lämmittämään varpaita. Todella iloisena ja ylpeänä tästä lähden rinta rottingilla 18. joulukuuta mukaan sukkien luovutustilaisuuteen, kiitos Distant Knitterin kutsun.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulunodotusta


Keskivertolapsiperheessä ei lie joulunodotusta ilman joulukalenteria. Muuttuneiden sisustusratkaisujen myötä vanhalle kestokalenterillemme ei löytynyt enää hyväksyttävää paikkaa, joten sain siitä hyvän syyn ommella uuden kalenterin vanhan, ruman ja epäkäytännöllisen tilalle:



Ompelin noin 7x12 cm pussukoita, jotka ripustettiin pyykkipojilla juuttinaruun. Punainen kangas lienee peruja yli kahdenkymmenen vuoden takaa, kun äitini ompelutti siitä itselleen feresin.



En edes yrittänyt tehdä pussukoista tasakokoisia, vaan leikkelin kangassoiroja käsivaralta, koristeeksi ompelin luultavasti entiseltä työkaveriltani saamaani koristenauhaa. Aivan kaikkiin pusseihin nauha ei riittänyt, joten muutamiin ompelin laatikosta löytynyttä satiinivinonauhaa. Esikoinen numeroi pyykkipojat suurella hartaudella ja ylpeydellä.


Pussukoihin voisi tietysti laittaa jotakin pientä tavaraa tai vaikkapa kolikon, mutta lapsemme ovat niin persoja suklaalle, ettei mikään muu täyte kelpaa. Niinpä kaivelin herkkukätköstämme jokaiseen pussukkaan kaksi keskenään samanlaista kääreellistä suklaakonvehtia, eikä ainakaan tänä aamuna kuulunut poikkipuolista sanaa kalenterin sisällöstä.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ensimmäinen valmis joululahja


Ainoa ehdottoman pakollinen joululahjottavani on nyt 12-vuotias kummipoikani. Muistan omasta lapsuudestani, etten arvostanut kovinkaan mummoilta tulleita pehmeitä paketteja; samaa on ollut havaittavissa esikoiseni kohdalla. Niinpä olen tähän asti hankkinut kummipojallenikin kovia paketteja tai antanut kylmää käteistä. Käsityön arvostus on kuitenkin nuorison keskuudessa kasvanut selvästi tällä vuosituhannella, joten päätin tänä vuonna antaa jotakin käsintehtyä.


Penkoessani lankalaatikoita ideoiden toivossa huomasin, että kesällä heräteostona valkoisin vyöttein ostamieni (1 € / 50 g) sinisten villalankojen väri sointui kauniisti Tessiltä peräisin olevaan Vuorelman Satakieleen. Siitä se idea sitten lähti: otin käsiini Distant Knitteriltä lunastamani 80-senttisen 5 mm Addi-pyörön ja päätin opetella magic loop -tekniikan, sillä inhoan paksuja sukkapuikkoja, ne kun tuppaavat painonsa ja löysän neulekäsialani takia putoilemaan helposti neuleesta.



Arvoin aikani sopivaa aloitussilmukkamäärää ja päädyin 40:ään. Koko työ tuntui takkuavan, kuten jostain syystä aina huovutukseen menevät projektini: ensin aloitin peukalokiilan liian myöhään, sitten huomasin tehneeni kiilalisäykset osittain väärin, peukaloaukosta tuli aluksi liian pieni ja toiseen lapaseen tein epähuomiossa peukalokiilan samalle puolelle kuin ensimmäiseen. Sitkeästi purin jo korjasin virheet, sillä magic loopin ansiosta paksulla puikolla neulominen olikin oikein mukavaa. Lopulta peukalokiilaan tuli 5 lisäystä kahden välisilmukan molemmin puolin joka kolmas kerros, aukon jälkeen loin 6 silmukkaa tilalle, joista neljä kavensin pois joka kolmas kerros. Peukalossa oli lopulta kavennuksien jälkeen 16 silmukkaa.


Isothan niistä tuli ja tuumasin, että elleivät tumput huopuisi tarpeeksi pieniksi, kävisivät ne vaikkapa pannukintaista. Ensimmäinen pesu 60 asteessa päivittäispesussa huovutti tumput sopiviksi miehelleni, toinen kierros 60 asteen tehopesussa muun pyykin joukossa ja täydellä linkouksella tuotti suurinpiirtein sopivan kokoluokan.



Lopputulos on rajusta huovutuksesta johtuen melko kova, lanka myös lenkittyi jonkin verran huopuessaan, mutta ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Novitan Huopanen. Tuurilla nimetön villalanka ja Satakieli tuntuivat huopuvan kauniisti yhteen, mielestäni tumput ovat siinä suhteessa oikein onnistuneet. Lämpimät sekä tuulen- ja vedenpitävät nämä taatusti ovat!


Alkuperäisen suunnitelman mukaan lahjan piti koostua vain tumpuista ja tumppujen sisään laitetusta setelistä sekä suklaapatukasta. Ahneus kuitenkin iski, kun huomasin villalankalaatikon siniset Novita Floricat (nekin Tessiltä peräisin), joiden sävymaailma oli tarpeeksi lähellä tumppuja. Niinpä puikoille livahti syksyn toinen melkein-Käänteinen.



Silmukoita pipossa on 125, puikossa oli mittaa 3 mm. Raidat ovat kymmenen kerroksen korkuisia, päälakikavennukset on aloitettu 22 cm suoran osuuden jälkeen ja tehty joka kolmas kerros. Suunnittelin neulovani pipoa raidallisena niin pitkään kuin vaaleamman sinistä riittäisi, lopulta se riitti juuri ja juuri aivan loppuun saakka. Mallailin pipoa omaan päähäni ja harmittelin, ettei tasaraidoitus tainnut sittenkään olla paras mahdollinen valinta. Melko syväkin tämä pipo on, voi olla, että pienipäisempi kummipoikani joutuu kääntämään reunaa kahdesti, ellei halua jättää päälakea hiipaksi. Niin hullu en kuitenkaan ollut, että olisin lähtenyt pipoa purkamaan, sillä ei ole mitään takeita, käyttääkö lahjansaaja tämäntyyppistä pipoa olipa se millainen hyvänsä.


Kuvissa näkyy muuten käsityöparatiisini uusin lisävaruste: "oma" kannettava. Blogimies tuli hankkineeksi itselleen uuden läppärin ja koska talossa on myös pöytäkone(ita), vanha läppäri sijoitettiin hyvässä yhteisymmärryksessä ompelupöytäni nurkalle kodinhoitohuoneeseen. Nyt voin vetäytyä etsimään uusia neule- ja virkkausmalleja netistä ja bloggaamaan tuotoksiani omaan rauhaani enkä vie kenenkään (pöytä-)koneaikaa. Tätä minä kutsuisin jo käsityöparatiisini luksusvarusteluksi...

torstai 26. marraskuuta 2009

Hatuttaa


Sukkatehtaan sulkeuduttua toistaiseksi virittelin pikkuhiljaa itseäni pipotaajuudelle. Jo pidemmän aikaa olin suunitellut tekeväni Shedirin (pdf, sivu 3) - itse asiassa olin jo yrittänytkin neuloa sitä Novita Tennesseestä vain todetakseni piposta tulevan sillä langalla aivan liian suuren -, joten kun Tessiltä lunastamani lankasatsin mukana tuli puolitoista kerää Zitron Kokonia (35 % puuvillaa, 35 % silkkiä, 30 % tekokuitua) oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Puikkokooksi valitsin 3 mm.



Siinäpä oli vääntämistä kerrakseen, kahden silmukan palmikonkiertoja tiheämmin kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Etenin ohjeen mukaan loppuun saakka vain todetakseni tälläkin kertaa, että pipo on aivan liian syvä jopa minulle saati ihmiselle, jolle pipoa alunperin suunnittelin. Niinpä purin koko päälaen ja yhden mallikerran ja väänsin päälaen uudelleen, lopputuloksena omaan isoon päähäni passeli pipo; lankaa kului melko tarkalleen 45 g. Onneksi väri on vain jonkinverran violettiin taittuva viininpunainen, joten hetken mietittyäni päätin pitää siitä. Lanka on todella pehmeää ja joustavaa, vaikka neulontatuntuma muistuttikin mikrokuituisista siivousliinoista. Päässä pipo on joka tapauksessa todella mukava ja olen tyytyväinen, että selätin tämän melko työlään mallin vihdoin ja viimein.


Kokonia oli jäljellä vielä reilut 30 g, jonka päättelin riittävän pienipäisen aikuisen tai lapsen pipoon. Mohariinan blogista bongasin jokunen aika sitten Claudian, joka iski minunkin keskimäärin nirsoon pipomakuuni, ja päätinkin kokeilla, taipuisiko se ohjeenmukaisin silmukoin valitsemalleni langalle.



Ensimmäisellä kerralla kävi klassisesti: lanka loppui kesken päälakikavennuksien. Laskeskelin jäljellä olevia silmukoita arvioidakseni, voisinko purkaa vastaavan määrän suoraa osuutta ja aloittaa kavennukset aikaisemmin. Päädyin purkamaan kolme kerrosta suorasta osasta ja vähentämään kavennusten välikerroksia, jolloin syntyi 3-vuotiaani 52-senttiseen päähän mahtuva pipo (luonnollisestikaan en saanut kuvattua pipoa hänen päässään, vaan jouduin turvautumaan mustalla pipolla vuorattuun minijalkapalloon). Pipo tosin venyy reilusti, joten luulisin sen olevan ihan passeli myös pienipäiselle naiselle. Koska lankaa jäi laskelmista huolimatta pätkä, päätin virkata siitä kukan ja kiinnittää sen nappilaatikosta löytyneellä napilla pipon piristykseksi. Taidan tarjota tätä jouluna ystävälleni, jonka perheessä on neljä eri-ikäistä tyttöä/naista ja joista vanhimmallakin (perheen äidillä) on varsin pieni pää.


Esikoiseni Lina on ollut kovassa käytössä ja päättelinkin hänen kaipaavan toista pipoa paitsi vaihtovaraksi, myös kovemmille pakkasille. Ensin ajattelin neuloa viime jouluna lahjaksi saamastani Novita Luxus Stonesta Claudian tai Aatoksen, mutta päädyin lopulta improvisoimaan. Syntyi "Pyyhi pois joustinraidat" -pipo:



Olen varsin ihastunut 3 o, 2 n -ribbipipoihin. Niinpä tälläkin kertaa aloitin 120 silmukalla ja 3,5 mm puikolla kyseisen joustimen. Muutaman kerroksen jälkeen lähdin "pyyhkimään pois joustinneuletta" kuudessa kohtaa. Siinä vaiheessa, kun koko kerros oli sileää, oli jo kiire aloittaa päälakikavennukset. Ne onkin tehty joka kerroksella samoissa kohdissa, joissa "joustinta on pyyhitty pois". Ensi alkuun esikoinen ei oikein innostunut ja arvelin pitäväni pipon itselläni, mutta hetken asiaa haudottuaan poika sanoikin pitävänsä piposta.


Itse en oikein innostunut langan neulottavuudesta, liekö syynä suositusta selvästi pienempi puikkokoko (halusin tiiviin pipon) vai alati liukas Addi-pyörö, josta silmukat liukuivat takaisin kaapelille turhan helposti. Roskiakin langassa oli melkolailla, muistutti siltä osin enemmän hahtuvaa kuin mitään kerälle kerittyä lankaa. Valmis pipo sinänsä oli ihan mukavantuntuinen, joten luultavasti käytän varastoissa muhivia Stoneja jatkossakin pipoprojekteihin, ellen muuta keksi. Lankaa tähän versioon kului noin 65 g.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Virkattu verkkokassi


Tehtävien käsitöiden jonotuslistalla oli jo pitkään Super Self Pouching String Bag (pdf), virkattu verkkokassi, jonka saa sullottua kaksinkertaisen pohjakappaleen sisään. Puuvillalankalaatikkoa kaivellessani törmäsin erään The Cotton Gardenin Erica -lankaa, jonka olin taannoin saanut lahjoituksena - Laura Hi tunnistanee langan, mikäli vielä lukee blogiani -, ja jonka arvelin sopivan tyttömäisen verkkokassin materiaaliksi. Ensimmäinen ohjeenmukainen yritelmä oli katastrofi, joten purin sen ja tein uuden omilla mitoilla 3 mm koukulla. Syntyi reilun käsilaukun kokoinen verkkokassi:



Lankaa oli käytössä vajaa 70 g, joten tein pohjakappaleista pienemmät, samoin muutin jonkin verran ketjusilmukkakaarien kokoa ja lukumäärää. Näinollen myös kassinsuu on pienempi ja kantokahvat lyhyemmät. Kuvassa kassin sisälle on laitettu isokokoinen reijitin, nitoja ja teippiteline painoksi, enemmänkin tavaraa olisi mahtunut, mutta mikään varsinainen ostoskassi tämä ei ole.



Kassin juju on kaksinkertainen pohja, jonka yhteen reunaan on jätetty aukko, joten verkko-osan voi tunkea pohjakappaleiden väliseen pussukkaan. Minusta idea on mainio ja pakattuna kassinyssykkä on jokseenkin herttainen.


Alunperin ajattelin kassia osaksi ystäväni joululahjaa, mutta ehkä sittenkin teen hänelle jotain ihan muuta. Niinpä tämä kassi on vielä vailla omistajaa ja se päätyykin toistaiseksi muiden saajaa vailla olevien valmiiden käsitöiden laatikkoon.


Ystäväni kuopus täyttää tänään kolme vuotta. Hän saa lahjaksi tämän kassin, Hello Kitty -puuhakirjan ja puuvärikynät sekä kortin, jonka tein todella paniikissa tajuttuani, että lahja on saatava postiin melkein välittömästi.



Tarvikkeet ovat jälleen mallia "kaapista löytyy"; osasta saan kiittää kälyäni, joka oli taannoin pelastanut superalennuksesta useita askartelutarvikkeita nimenomaan minua ajatellen. Vaan kunpa taas joskus olisi aikaa antaa luovuuden kukkia myös askartelupuolella...

perjantai 20. marraskuuta 2009

Palkinto ja sen kaverit


Lupasin pienen palkinnon MinnaN:lle, jonka ehdotuksen pohjalta Kiertoradalla-sukat saivat nimensä. MinnaN saa noin kolmanneksen näistä:



Erinäisistä puuvillalangoista virkkasin Spiral scrubbie -pesusieniä, näistä sinisemmänvihreä kuuluu Minnan pakettiin yhdessä käsintehdyn (lenkkikaverini käsialaa, ei omaani) piparminttusaippuan ja saippua-/pesusienitelineen kanssa.


Teline on tehty tietokoneen tuulettimen ritilästä, jalkoina on erään ystäväni vauvakortista jemmaamat muovikuutiohelmet. Kuutioita oli alunperin neljää eri väriä (B-A-B-Y), kutakin kuusi kappaletta, mutta vain sinisiä säilyi neljän sarja ehjänä: blogimies päätti porata muovikuutioissa olevia reikiä suuremmiksi sopimaan ritilän alkuperäisille kiinnitysruuveille, mutta rei'istä tuli sen verran naftit, että osa kuutioista halkesi ruuvatessa. Yritin kyllä vienosti kertoa, että löysin ruuvilokerikosta alkuperäisiin reikiin sopivampia, tosin hieman liian pitkiä ruuveja ja että tarvitsisin vain muutaman rikan lisäämään jalan korkeutta. Mies oli kuitenkin selvästi päättänyt toimia oman näkemyksensä mukaan ja vasta kahden eriparivärisistä kuutioista kootun telineen jälkeen sain pelastettua loput materiaalit, kun alkuperäisruuvit loppuivat. Sinijalkaiseen telineeseen laitoinkin pultit korokkeiksi.


Idea saippuatelineestä ei ole omani, vaan kaappasin sen nähtyäni vastaavia telineitä kesälomamatkalla Kiteen käsityökeskuksella (ja sitä ennen luultavasti jossain aikakauslehdessä). Alkuperäisessä mallissa jalkoina ovat vanhanaikaisten hiirten kumikuulat (siis ne pohjassa olevat), mutta niitä ei minulla ollut käytössäni. Meni aika kauan keksiessä vaihtoehtoinen, vettä kestävä ratkaisu.


Telineen päällä voi myös kuivattaa pesusienen, jos ei halua pitää siinä saippuaansa. Virkkasin tosin ensimmäistä lukuunottamatta kaikkiin ripustuslenkin, josta sienen saa kuivumaan johonkin koukkuun. Yksi telineistä sekä beige sieni ovat menossa sisarelleni, toinen teline matkaa mantelisaippuan ja kellanvihreämmän sienen kera hyvälle ystävälleni. Ruskea sieni on virkattu kaksinkertaisesta langasta ja on aika tuhti, sen olen jo itse ottanut käyttöön kasvojenpesusieneksi.


Spiral scrubbie -malli koukuttaa aivan kuten Tuulimylly-rättien ohje. Pesusienenkin voisi tehdä raidallisena tai kirjavana, voisi tulla aika hauska efekti. Niinpä tämäkin malli on mitä erinomaisin pienten jämälankaerien käyttökohde. Minua tietysti viehättää myös se, että pesusieni on tiskirätin tapaan aito käyttöesine, ei pelkkä koriste. Erilaisista materiaaleista tehtyinä sienistä saa pehmeitä tai karkeita, kasvoille tai vaikka lieden hankaamiseen. Eri käyttökohteisiin voisi käydä hyvinkin erilaiset langat, pesunkestävät toki. Eiköhän näitäkin tule tehtyä joka tapauksessa ajan saatossa omaksi ja muiden riesaksi asti...


PS. Pari jämälankapatalappuakin on taas tullut virkattua Patalapputalkoisiin:



Tällä kertaa käytin villasekoitelankoja ja kuten kuvasta voi päätellä, nöttöset olivat todella pieniä. Tavoittelin jonkinlaista räsymattofiilistä ja mielestäni siinä onnistuinkin melko hyvin. Lähinnä harmittaa vain se, että löysin myöhemmin "väärästä paikasta" pikkusatsin tummankeltaista lankaa, joka olisi ollut oivallinen lisä vasemmanpuoleiseen virkkuuseen kirkkaankeltaisen ja oranssin väliin; niin hullu en sentään ole, että olisin purkanut melkein koko tekeleen vain lisätäkseni yhden värin väliin.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Taasko se niitä sukkia...


Vaikka on Lapaskuu, en millään motivoidu tekemään niitä ainokaisia kämmekkäitä, jotka suunnittelin tekeväni ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Kumma juttu, ei luulisi kämmekkäiden eroavan kovinkaan sukanvarren neulomisesta. Silti tökkii, vaikka lankakin on ihan kivaa, ehkäpä siksi, etten sittenkään ole löytänyt mieluista mallia tuolle langalle.


Sitävastoin sukkia on tullut vieläkin neulottua, vaikka pahin himo talttuikin Sukkasadon aikana. Ensin mieltä painoivat langat, jotka oli lahjoitettu Joulusukat 2009 -tempaukseen ja jotka olin luvannut jatkojalostaa.



Kahdesta kerästä oranssia Gjestal Maijaa syntyi tuollaiset koon 38-39 sukat kärjestä aloitettuna (54 s terässä ja 56 s varressa, 3 mm puikot). Päätin tällä kertaa kokeilla, miten "tähtineule"  istuisi sukkiin; lopputulos ei ollut kummoinen, mutta pusersin sukat valmiiksi silkalla tahdonvoimalla. Distant Knitterin ukaasi sukkien viimeistelystä sai minut kastelemaan nämä sukat siistimmän lopputuloksen toivossa.


Jämänöttösiä Maijaa tuntui lainehtivan sukkalankalaatikossa melkein riesaksi asti. Niinpä otin isänpäivän reissutekemiseksi mummolaan mukaan puikot ja kokoelman lankoja. Ensimmäinen sukka syntyi mummolassa, toinen illalla kotona telkkarin ääressä.



Perussukat kokoa >40, sillä satuin vahingossa ottamaan 3,5 mm puikot kolmemillisten sijaan. 54 silmukalla tulikin todella joustavat ja pehmoiset sukat, lankaa kului paksuista puikoista johtuen vain noin 90 g. Vaan niin pääsin taas eroon kuudesta keränlopusta ja lopputuloskin on yllättävän soinnukas, vaikka luovuin varsinaisesta raitasukka-ajatuksesta jo ennen aloittamista. Nämä olivat järjestyksessään 10. ja 11. joulusukat; nyt tuntuu, että tusina jää täyttymättä, mutta vielähän tässä on melkein kuukausi tehokasta peliaikaa...

lauantai 14. marraskuuta 2009

Rättisulkeiset eli jämälankailua


Toiset tekevät kauniita käsitöitä harkiten hankituista materiaaleista ja kuvaavat ne kauniisti - niin kuin esimerkiksi Joko ja Eila. Minä rämmin sekalaisten jämämateriaalien suossa, innostun milloin mistäkin epämääräisestä lankakerästä tai kankaanpalasta ja kehittelen projektin, jonka avulla saan kulutettua kulloisenkin materiaalin mahdollisimman tarkkaan loppuun. Useimmiten pyrin edes etäisesti käyttökelpoiseen lopputulokseen, mutta läheskään aina en tiedä, kenen riesaksi jämätöitäni lykkäisin. Toisekseen minulla ei ole silmää, malttia eikä välineitä kauniiden kuvien ottamiseen, joten otokset ovat lähes poikkeuksetta korkeintaan juuri ja juuri arkistointikelpoisia. Niinpä tälläkin kertaa on tarjolla taiteen sijaan raportti muutamien jämälankojen kohtaloista.



Noin 60 g kirpputorilta ja huutonetistä hankittuja Novita Bambuja muuttui Windmill-tiskiräteiksi 3,5 mm puikoilla. Tällä kertaa luin ohjeen kunnolla läpi, joten ainoa modaus on ulommaisten silmukoiden aina oikein -neule, päättelylangalla virkkasin lisäksi keskelle ripustuskoukut. En yleensä suuremmin välitä aina oikein -neuleesta enkä lyhennetyistä kerroksista, mutta tämä nimenomainen malli on todella koukuttava. Vielä kun keksisin, kuka näitä rättejä tarvitsisi.


Ei kolmea ilman neljättä ja viidettä:



Entinen työkaverini muutti Helsinkiin ja tarjosi muuton yhteydessä käsityötarvikkeitaan minulle loppusijoitukseen. Mukana oli persikanväristä ja vihreää puuvillalankaa, jotka väkisin halusivat nekin tuulimyllyiksi. Lanka oli Bambua paksumpaa, joten sitä kului kokonaiseen rättiin noin 30 g samoilla silmukoilla ja puikoilla; persikkaista oli alunperinkin alle 20 g, joten tein suosiolla kaksi sektoria ruskealla Bambu-jämällä, joka oli jäänyt yli edellisistä räteistä. Nämä taidan sisäänajopesun jälkeen lähettää lakojen alkuperäiselle omistajalle.


Tasaisin väliajoin minuun iskee virkkauspiru juurikin puuvillaisten jämälankojen äärellä. Todella onnettomista, pääosin Tennessee-jämänöttösistä syntyi tämä patalapuntekele:



Tällä kertaa aloitin kulmasta ja tein raidoista juuri sen levyisiä kuin mihin kukin lanka riitti. Kuten kuvasta voi päätellä, säilytän aika surkeitakin pätkiä, valkoisetkin kun ovat kaikki eri sävyä. Lopputulos ei varsinaisesti hivele omaa silmääni, vaan niin keveni jämälankapussi taas kuudella nöttösellä ja vastuun patalappu-uhrista siirsin Vienon Kammarille Patalapputalkoitten nimissä.


Toisesta jämälankavirkkauksesta syntyi hieman kauniimpi lopputulos.



Loretta's Starburst Hotpad ehti olla tehtävien listalla aika pitkään kunnes inspiroiduin (tuntemattomista) vihreistä (ystävien lahjoittamista) puuvillalangoista. Menin modaamaan ohjetta hieman virkkaamalla ensimmäiset pylväsryhmät yhteen, mikä ei ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen ratkaisu (tämä käy parhaiten ilmi ihastelemalla Ravelryn Starbursteja). Lankani olivat melko ohuita: käytin 3,5 mm koukkua ja pannunalusesta tuli aika pieni. Malli on todella helppo, vaikkakin viidestä palasta koottuna siihen tulee aika paljon pääteltäviä lankoja. Itse tosin virkkasin langanpäitä piiloon sitä mukaa kun työ eteni, joten pääteltäväksi jäi oikeastaan vain viisi aloituslankaa sekä viimeinen langanpää. Tähän malliin palaan taatusti uudelleen, sillä väriydistelmien kehittely (jämälangoista, tietysti) on suorastaan kutkuttavaa. Jo nyt syyhyttäisi tehdä puna-valkoisia versioita joulua ajatellen, vaikkapa esikoisen opettajalle ja kuopuksen hoitajille. Tämä vihreä puuvillaversio lähti jo hyväntekeväisyyteen.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kiertoradalla


Tässä ne viimein ovat, tosin ylivalottunein kuvin esiteltyinä: Kiertoradalla-sukat.



Nimestä olen palkinnon velkaa Hermolepoa-blogin MinnaN:lle, jonka ehdotuksen ("Pitsiä kiertoradalla") pohjalta nimi muotoutui. Sukat on neulottu 2,5 mm puikoilla Gjestalin Siljasta, sillä se sattui olemaan sopivasti tarjouksessa (1,50 € / 50 g), kun etsin kiireessä haluamani paksuista (300 m / 100 g) lankaa. Violetti ei ole edelleenkään lempivärejäni, mutta tuohon hieman avaruudelliseen nimeen se istuu oikeastaan aika mainiosti.


Ensimmäiseen versioon verrattuna näissä sukissa on 2 o, 1 n -joustinta, jonka pitsiraita pyyhkäisee mennessään sileäksi, siis myös kantapää on kokonaan sileä.



Sukat ovat nyt peilikuvat pitsiraitaa myöten; onnistuin suunnittelemaan pitsikuvion reunakavennuksenkin itseäni tyydyttävästi. Kärjessä on edelleen nauhakavennus ja viimeiset silmukat on päätelty silmukoiden.


Mallista on nyt editoitu ohje ja kaaviot laadittuina. Sen verran säätöä ohjeen kanssa oli, että malli kaipaa koeneulojaa / koeneulojia ennen kuin uskallan lähettää sen (ja astetta paremmat kuvat) tarjolle Ullaan. Sen verran haastoin itseäni, että kirjoitin ohjeet eri levyisiin sukkiin (S-M-L); lisämausteensa tuo pitsiraidan kavennus, se kun pitäisi ehtiä tehdä ennen kärkikavennuksia. Niinpä hakusassaan olisi etenkin sellainen koeneuloja, jolla on pituuteen nähden leveä jalkaterä, jolloin tulisi koeajettua myös ohjeen "vinkit"-osio.


MinnaN:n palkinto on suunniteltu ja osittain tehty, mutta viimeinen tekninen älynväläys odottaa vielä itseään, joten palkinnon esittely jää myöhempään ajankohtaan.


P.S. Sukkasadon kokonaissaldoni oli 20 paria sukkia ja aavistuksen vajaat 2 kg kulutettua lankaa. Ne 20. sukat neuloin itselleni:



Orvoista ja sekalaisista Maijoista melkein-polvisukat kärjestä aloittaen (50 s, 3 mm puikot ja yhteensä noin 110 g lankaa). Ei mitkään silmiähivelevän kauniit, mutta perussukkiakin tarvitaan, oikeastaan kaikki kauniimmat sukat jäävät käyttämättä, kun "eihän niitä raski pelkästään kotona pitää". Näitä on mukava käyttää myös varret käännettyinä. Ja taas väheni jämälangat sukkalankalaatikosta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Meidän isi on parempi kuin teidän isi...


... ja jos ei olekaan, on hän silti Maailman Paras Isi sankarikaksikollemme. Koska hän sattuu olemaan niin ihana, halusin muistaa häntä jotenkin isänpäivänä siitäkin huolimatta, ettemme yleensä lahjo toisiamme merkkipäivinä. Koska miehen suosima Cousteau-pipo on kovassa käytössä venähtänyt - se oli alunperinkin melko reilu -, päätin neuloa kälyn kirpputorilta löytämästä tummanharmaasta langasta uuden ribbipipon. Inspiraatiota hain Distant Knitterin Käänteisestä.



70 grammaa lankaa muuntui 3,5 mm puikolla ja 125 silmukalla 3 o, 2 n -ribbipipoksi, jossa on 22 cm suoraa ennen päälakikavennuksia, jotka tein viidessä kohdassa. Käänteisestä poiketen halusin kavennukset niin, että nurjat ja oikeat raidat kaventuvat kohdakkain, joten kavennukset on kohdistettu alkavaksi joka viidenteen oikeaan raitaan. Langan paksuuden huomioiden kavennukset on tehty joka toisella kerroksella.



Toiselta puolelta pipo näyttää tältä. Kavennuskohdat ovat niin siistit, että pipoa voi käyttää kummin päin vain - aivan kuten Käänteistä. Pidän lopputuloksesta todella paljon, vaikka langan koostumuksesta ei ole varmaa tietoa. Kerissä oli eri vyötteet, toinen oli varmuudella väärä, sillä mohairia tässä langassa ei taatusti ole, toisen mukaan lanka olisi Filatura VVG Coralloa, 100% superwash-villaa. Yritin polttaa lankaa saadakseni selville, voisiko vyöte olla oikea, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Puhdas akryylilanka paloi iloisesti isolla liekillä, villalanka heikommin, mutta molemmat paloivat tuhkaksi (ehkä villa paremmin murenevaksi kuitenkin). Jos jotakin, kirpparilangan polttotulos oli lähempänä villaa kuin puhdasta tekokuitua. Haju oli joka tapauksessa aikamoinen polttokokeiden jälkeen...


Pitihän se langanloppukin saada neulottua samantien:



Mitäpä muuta siitä olisi voinutkaan tehdä kuin Calorimetryn, tällä kertaa 108 silmukalla ja 3,5 mm puikolla. Merkitsin langan keskikohdan ja jatkoin lyhennettyjä kerroksia keskimerkkiin saakka, joten pannan korkeus määrittyi langan riittävyyden mukaan. Noin 20 grammalla vaikutti tulevan ihan järkevän kokoinen panta, toivottavasti tämä kelpaa kälylle ainakin varakäyttöön.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Aronialankaa vol 2


Ensimmäinen aroniavärjäyskokeiluni oli oikein onnistunut, joten päätin käyttää talteen ottamaani lientä uudelleen. Äitini toimitettua minulle kertaalleen neulottua ja purettua luonnonvalkoista Seiskaveikkaa sain hyvän syyn pistää padan uudemman kerran tulille. Tavoitteena oli tällä kertaa vaaleampi lila, joten laimensin alkuperäisen väriliemen 1:2. Lisäksi lankaa oli tällä kertaa reilummin, noin 140 g, puretteena käytin reilut 20 g alunaa.



Lopputulos oli yllättävänkin lähelle tavoittelemaani sävyä. Pienet vyyhdit tosin nappasivat aavistuksen enemmän punaista, taisin heittää ne pataan ennen isompaa vyyhtiä. Lämpötilaa en vahtinut sen tarkemmin enkä kelloakaan seurannut, aikansa muhivat kuumassa liemessä, minkä jälkeen pesin vyyhdit huolellisesti villanpesuaineella.


Kattilasta nostettuna lanka oli erehdyttävästi kanervanväristä. Koska olen neulonut kanervakiintiöni täyteen jo jonkin aikaa sitten, olin todella huojentunut, kun punaiset sävyt irtosivat huuhdellessa ja jäljelle jäi tuollainen kylmähkö lila. En ole edelleenkään violetin ystävä, mutta eiköhän näistä sukat joskus synny, jos ei itselle niin hyvälle ystävälleni, joka pitää lilasta. Pienemmät kerät pitänee tasata niin, että molempiin sukkiin tulee samaan kohtaan samanlainen pätkä tuota hieman punertavaa sävyä, sillä iso kerä ei yksin riitä ainakaan pitkävartisiin sukkiin.


Ei tämä ollut omiaan ainakaan laannuttamaan kasvivärjäysintoa, siitä helppoa aroniavärjäys oli. Nyt on projektina taltioida sipulinkuoria sitä mukaa kun niitä ruuanlaitosta kertyy, josko pääsisin kokeilemaan keltaisia sävyjä. En tosin ole suuri keltaisenkaan ystävä, mutta ehkäpä vaalean harmaanruskean langan päälle siitä tulisi mukavaa murrettua sävyä...

tiistai 3. marraskuuta 2009

Lisää sukkia


Satoraportoinnin loppu alkaa häämöttää, sillä kyllästyin vihdoin sukkien neulomiseen jotakuinkin näiden parien jälkeen:



Perussukat kokoa 36 (66 s, 2 mm puikot ja noin 65 g Regia 4-fädig Jet Set Coloria) lasten 8-vuotiaalle serkkupojalle. Olipa mukava pitkästä aikaa neuloa ohuilla puikoilla, pidin myös yllätyksekseni tästä "monivärilangasta", jonka ystäväni toi minulle kesällä Saksan-tuliaisina. Musta ja harmaa asettuvat rauhallisesti ja koko langan matkalla kulkeva musta säie luo mukavan meleeratun efektin. Ohuista langoista ohuilla puikoilla neuloessa vältyn nopeasti valmiiksi saamisen pakkomielteeltä ja voin keskittyä oleelliseen: neulomisen nautinnollisuuteen. Yllättävän nopeasti nämä sukat siihen nähden valmistuivat.



Joulusukat 2009 -tempauksen yhdeksännet sukat neuloin tähän tarkoitukseen lahjoitetusta Seiskaveikasta, jonka sain käsiini neuletapaamisessa. Sukat ovat kokoluokkaa 39-40 (50 s, 3,5 mm puikot ja 140 g lankaa), ne on aloitettu kärjestä ja pitsikuvio on modattu vanhan Burda Maschenmuster -mallineulelehden mallista oman maun mukaiseksi. Tykästyin näihin sukkiin oikein todenteolla, onneksi terä on aivan liian suuri omaan jalkaani, joten varsinaista houkutusta pitää sukat itse ei tullut. Sen sijaan suunnittelen tekeväni itselleni pienemmät vastaavat sukat polvipituisina, samalla pohdin tuon pitsikuvion alkuasemoinnin uudelleen, jotta se alkaisi mahdollisimman sujuvasti mahdollisimman kärjestä. Myös pohjelevennykset ajattelin omiin sukkiini tehdä. Nopeasti napattu kuva ei tee oikeutta sukille, lisäksi pitsikuviolle olisi eduksi kiristyä hieman (kuten se tekee muhkean pohkeeni tienoilla näissä sukissa), sen ympärillä kun ei ole lainkaan nurjia silmukoita korostamassa kuviota, vaan lehdykät saavat hieman ryhtiä ulommaisista kierretyistä oikeista silmukoista.


Vielä pitäisi saada yhdet Sukkasadon aikana neulotut sukat kuvattua, mutta niiden kuvaamiseen haluan panostaa vähän enemmän, ajattelinhan taas tarjota mallia Ullaan. Samalla selviää mallin nimi ja se, kenen ehdotukseen se pohjautuu (pikkuruinen palkintokin on jo alkutekijöissään). Sen lisäksi pitänee tehdä loppulaskelmat siitä, paljonko lankaa tulikaan neulottua sukiksi Sukkasadon myötä.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Sukkia, sukkia, sukkia...


Ei, tämä ei ole muuttumassa yksinomaan sukkablogiksi, vaikka siltä saattaakin välillä vaikuttaa. Tänään on Sukkasadon viimeinen päivä, mutta koska päivitykset laahaavat koko ajan viikon-puolitoista perässä, tässä tulee arviolta (vasta) kolmanneksiviimeinen satokatsaus:



Veljeni pian 12-vuotiaalle kuopukselle neuloin Kangaskasan Terhot Gjestalin Maijasta, koko toivottavasti noin 39 (51 s, 3 mm puikot ja kulutus 80 g). Pidän edelleenkin tästä mallineuleesta, mutta Maijan kanssa en ole vieläkään päässyt samalle aaltopituudelle - jotta neulepinta näyttäisi siistille, pitäisi sukat varmasti pingottaa, mitä en koskaan tee. Siliävät sitten ensimmäisessä pesussa ja jalassa...



Saman perheen pian 16-vuotias esikoinen saa puolestaan nämä sukat, joiden mallineuleen ja asemoinnin otin Blackrose-sukista, muutoin säädin asetukset langalle ja puikoille sopiviksi. Kokoluokan pitäisi olla noin 40-41; silmukkamäärä sekä lanka, puikot ja langanmenekki olivat samat kuin pikkusiskon sukissa, joten aivan varmaa sukkien sopiminen ei ole. Mallineuleensa vuoksi nämä jälkimmäiset sukat ovat kuitenkin leveämmät ja antavat siten mielestäni periksi enemmän pituussuunnassa. Onneksi nämä sukat on aloitettu varresta, joten terän pidentäminen ei ole suurenkaan vaivan takana, jos sellaiseen operaatioon on tarvetta. Blackrose-alike-sukille olisi pingotus kyllä tehnyt eetvarttia, siitä ruttuun pitsineule jäi ilman käsittelyä.


Marraskuu onkin sitten Lapaskuu, ilmoittauduin mukaan sillä ajatuksella, että saisin neulottua kämmekkäät, joita olen suunnitellut lahjaksi ystävälleni. Lapasten neulomiseen en koukutu samalla tavalla kuin sukkiin, vaikka viime vuoden Lapaskuun ansioista taisin lopulta neuloa puolen tusinaa paria kädenlämmittimiäkin marras-joulukuussa (tosin vain kahdet varsinaisen Lapaskuun aikana).

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Pikahuivi iltapuvulle


En sitten mahtunut vanhaan iltapukuuni syksyn kahteen karonkkaan mennessä. Niinpä teetin ihanan yksinkertaisen ruskean iltapuvun naapurin ompelijalla. Koska karonkat olivat peräkkäisinä perjantaina samassa paikassa ja osittain samalla porukalla, halusin pukuuni jotain lisuketta jälkimmäiseksi illaksi. Kaikessa hässäkässä sain aikaiseksi vain tämän huivin:



Lanka on naapurilta saatua Hjertegarn Niceä, tikapuulankaa, jossa oli ruskeita ja kuparisia hiluja. Lanka oli todella karmeaa neulottavaa, tahkosin sitä 5,5 mm lyhyellä pyöröpuikolla. Malli on helppoakin yksinkertaisempi: 40 s aina oikein -neuletta, päät on viistottu (6 aloitussilmukkaa ja toisessa reunassa lisäys joka kerroksella neulomalla reunasilmukasta seuraava silmukka oikein etu- ja takareunoistaan; toisessa päässä vastaavat kavennukset). En tietenkään omista mitään säällistä huivineulaa ja 100 grammasta lankaa sai sen verran naftin huivin, ettei sitä käynyt solmiminen, joten keräsin huivin pronssisesta Kalevan Karhu -riipuksestani irrotettavalla rintaneulalla (muina koruina pidin Kalevan Karhu -käätyä ja -rannekorua).


Yksinkertaisuudestaan huolimatta huivi teki tehtävänsä: se asettui hartioille kauniisti ja pysyi siinä ongelmitta ja se myös näytti asialliselta. Kuvassa vaikutelma on liian oranssinkuparinen salamasta johtuen, todellisuudessa väri sointuu paljon mukavammin puvun tummanruskeaan silkkisamettiin ja taftiin. Puku on tyköistuva yläosastaan, mutta laajenee kellohelmaiseksi. Pidän puvusta todella paljon, onneksi en alkanut miettiä mitään hätävararatkaisua, vaan teetin puvun ammattilaisella mittojen mukaan. Hintakaan ei päätä huimannut, mutta summa pysyköön salassa. Näyttää siltä, että jatkossakin teetän paremmat vaatteeni naapurissa...