lauantai 21. huhtikuuta 2018

Umpu-sukat

Tänä viikonloppuna järjestetään jo seitsemännen kerran savolainen neuleretriitti Kierot Puikot, tällä kertaa Rautalammilla. Minä päätin jättää retriitin väliin, sillä lähden kälyni ja lasteni kanssa muutaman päivän päästä Japaniin, ja tämä viikonloppu on pyhitetty matkavalmisteluille. Niinpä olikin kiva päästä testineulomaan Villaviidakon Emman viralliseksi retriittineuleeksi suunnittelemat Umpu-sukat.


Valikoin langaksi neulojatoverilta yllätysjoululahjaksi saamani Zitron High Twistin, jonka eläväinen harmaa muistuttaa erehdyttävästi käsin värjättyjen lankojen semisolidia väritystä. Lanka on nimestään huolimatta yllättävänkin löyhäkierteinen ja hyvin pehmeä, mutta kuitenkin vahvikkeellinen sukkalanka.

Umpu-sukat neulotaan varpaista varteen, joten en ollut huolissani langan riittävyydestä, vaikka olinkin jo käyttänyt reilut puolet toisesta 50 gramman kerästä, onhan mallissa vain 64 silmukkaa. Vaan jotenkin kummasti lankaa kului odotettua nopeammin, ja lopulta päätin jatkaa joustinta High Twistin loputtua tummanharmaalla Lystigin Merino Sockilla, sillä mitään sopivaa vaaleanharmaata jemmoistani ei löytynyt.


Tämän mallin kantapää taitaa olla ns. fleegle heel, jota olen ajatellut kokeilla jo iät ja ajat myös varpaista aloitettuihin sukkiin - nyt siis vihdoin tulin sen tehneeksi. Kantapäätyyppinä fleegle heel on avara ja se on helppo neuloa, mutta en ole ihan varma, mitä mieltä olisin sen ulkonäöstä näin varpaista päin neulottuna. Oma lankani raidoittui lyhennettyjen kerrosten aikana, mikä korostaa kiilamaista kantakäännöstä omaan makuuni vähän turhan selvästi.

Emma on sen verran kokenut ohjeenkirjoittaja, ettei minulla ollut mitään vaikeuksia seurata ohjetta, vaikkei siinä testineulontavaiheessa ollut yhtään kuvaa valmiista sukista. Oman testiparini pienet palmikonkierrot neuloin toiseen sukkaan peilikuviksi, muuten onnistuin pysyttelemään kiltisti ruodussa. Ehdottomasti kauniit sukat näistä tuli, ja ne löysivät jo onnellisen omistajankin, joten mikäs tässä on fiilistellessä etänä retriittiä samalla, kun suunnittelee veroehdotuksensa korjaamista ja tekee viime hetken matkavalmisteluja.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Testing testing

Tasaisin väliajoin tarjoudun testineulomaan muiden harrastelijasuunnittelijoiden sukkaohjeita. Alkuvuodesta Sukka-Finlandiastakin tuttu suunnittelija Anna Mäkilä kyseli testineulojia mallilleen, jossa on kirjoneuletta varressa ja pintaneuletta muussa osassa sukkaa. Kuullostaako tutulle? Niin minustakin, joten pitihän se ryhtyä hommiin.

Annan maksuton 100/25-malli on suunniteltu keskipaksuille (sport) sukkalangoille, mutta minulla ei ollut omassa varastossani riittävästi sitä paksuutta, joten neuloin testisukat ohuilla (fingering) langoilla lasten kokoon.


Lankoina käytin harmaata Novita Venlaa, keltaista Jawollia ja valkoista Fabelia. Vasemmanpuoleisen sukan neuloin ensin ja vasta sitten huomasin omaa silmääni hieman häiritsevän kuviokohdistusasian kirjoneuleessa, ja toiseen sukkaan korjasin sen. Kuva on huono, tammikuun pimeillä nopeasti sukanpingottimilla räpsäisty (perheessä kun ei ole enää yhtään lastenkokoista jalkaa, vaikka lapsia onkin), mutta tärkkaan tiiraamalla pienen korjaukseni voi kuviosta bongata. Ohje on oikein mainio, yksivärisen osan pintaneule mukailee kirjoneulen kolmiokuviointia ja se pitää mielenkiintoa yllä terää neuloessa.

Pääsiäisen kunniaksi tarjouduin taas testineulojaksi, tällä kertaa Tiina Väätäisen Essaouira-kirjoneulesukille; tapaus on vielä niin tuore, ettei lopullista ohjetta ole saatavilla julkisesti mistään.


Kuka voi vastustaa suomusukkia? En minä ainakaan! Varrensuussa on valepalmikkoa, ja vaikka yleensä en siitä niin piittaa, tähän malliin se kyllä sopii vähän niin kuin pyrstöksi. Kirjoneulekuvio on helppo oppia ulkoa, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja pystyraidallinen kantakiila on piilossa jalkapohjan keskellä. Koska oma visioni oli alusta alkaen hyvinkin kala-aiheinen, valitsin pääväriksi vihreä-ruskeakirjavan Kirjo-Pirkan ja kuvioväriksi Marks&Kattensin luonnonvalkoisen Famen. Tulin neuloneeksi pahuksen löysää, enkä tuodellakaan lähtenyt täsmäämään pohjalangan väritystä samanlaiseksi molempiin sukkiin, mutta sukista tuli silti vallan mainiot - ihan selvästi haukisukat! Tätäkin ohjetta voin lämpimästi suositella, jahka kaima saa sen julkaistua.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Harmaa on uusi normaali

Maailma on täynnä värejä, mutta minä rakastun yhä uudelleen harmaan eri sävyihin. Niinpä haksahdin viime vuonna ostamaan SPR:n Kontista neljä kerää (yht. 200 g) Novita Wellamoa, joka vaikutti novitalaiseksi villalangaksi poikkeuksellisen pehmeältä. Pussukassa oli kolme kerää tummemman harmaata ja yksi vaaleampi, ja näin tietysti sieluni silmin neulovani niistä ainakin yhdet kirjoneulelapaset.

Oman aikansa se otti, ja lopulta motivaattorina toimi vuodenvaihteen lankainventaario, jonka myötä päätin neuloa kaikki ei-fingering -paksuiset langat mahdollisimman pian pois lankalaatikoistani.


Piirtelin kirjoneulekuvion ihan omasta päästäni ja pistelin menemään rannekkeen 3,5-millisillä ja kirjoneuleosuudet 4-millisillä puikoilla. Laiskansorttisena ajatuksena oli neuloa itselle paksut lapaset, mutta Wellamopa olikin vallan rentoa lankaa viimeistelyvaiheessa, joten koko venähti omaan käteeni aivan liian suureksi. Vaan eipä hätää: pian peruskoulunsa läpi kahlannut esikoispoikani totesi tuotokseni juuri sopiviksi hänelle niin koon, värin kuin kuosinkin suhteen.

Lankaa kirjoneulelapaspariin kului yli 100 g ja vaaleaa lankaa jäi jäljelle varsin vähän, joten totesin loppujen tummanharmaiden Wellamoiden riittävän korkeintaan yksiväriseen lapaspariin. Onneksi muistin Sammaleiset-mallin Ullasta: ne neulotaan kärjestä aloittaen, mikä on erinomainen etu, kun lankaa on rajallisesti, ja niissä on intialainen peukalokiila, jota en ole koskaan ennen kokeillut.


Alkuperäisestä ohjeesta poikkesin sen verran, että loin alkuun enemmän silmukoita (8 + 8) turkkilaisella aloituksella ja ennen ranneketta kavensin kaksi silmukkaa, että sain tehtyä rannekkeen kämmenselän mallikuvioon istuvalla 2 o, 1 n -joustimella. Silmukat päättelin ommellen. Näille lapasille kävi samalla tavalla viimeistelyssä kuin kirjaville kavereilleen, eli lanka rentoutui ja lapasen koko kasvoi selvästi, mutta toisin kuin ensimmäinen pari nämä oli jo alkujaankin suunniteltu lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.

Intialainen peukalokiila on mielenkiintoinen ja vallan mukavasti istuva tapaus, mutta näin paksusta langasta (182 m / 100 g) neulottuna kavennuslinjan kyllä tuntee kämmentä vasten; toiseen suuntaan neulottuna eli lisäyksin samanlaista saumantunnetta tuskin tulisi.

Tummanharmaata ei jäänyt muutamaa metriä enempää, vaalean jämäpalleron siirsin jo varsinaisesta lankalaatikosta pois pieneen jämälankapussiin. Paksummista langoista olisi jäljellä enää kaksi vyyhtiä Riihivillan Aarnia sekä noin 150 g Tukuwool Sockia, joten vähiin käyvät paksummat langat ennen kuin loppuvat!


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Loputon jämälankarakkaus

Niin, neuloin tietysti heti perään toisetkin jämälankaraitasukat.


Mitäpä näistä voisi muuta sanoa kuin että aika ihanat tuli. Joustimet, kantapäät ja kärjet on neulottu kaikki samalla Lanitium ex Machinan merinosukkalankajämällä (värisävy on ilmeisesti uniikki Lone Wolf), ja sitä jäi vielä ylikin, samoin kuin ruosteenoranssia Kraftin sukkalankaa (värisävy Rust). Näiden lisäksi isommista jämistä käytin pienien lisäraitojen verran LeM:n vihreää (Radioactive Swamp) ja iKKen norsunluunvalkoista (Ivory); muut raidat tein pienemmistä nöttösistä, jotka sain kulutettua kokonaan loppuun.

Herkkulankoja ja herkkuvärejä, eipä kai niistä muuta voi saada aikaan kuin herkulliset sukat. Pitäisin nämä ihan itse, ellen omistaisi valmiiksi (liian) monta villasukkaparia. Tuli siis neulottua lipastonlaatikkoon täytettä samalla, kun jämälankalaatikkoon tuli lisää tilaa niin, että pikkujämät alkavat olla varsin vähissä. Seuraavat tämäntyyliset raitasukat saavat siis odottaa sitä, että saan neulottua isompia jämiä pienemmiksi.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Rakkaudesta sukkalankajämiin

Aina välillä tulee pakottava tarve neuloa pienistä sukkalankajämistä raitasukat. Joka kerta prosessi on yhtä tyydyttävä: on koukuttavaa ensin suunnitella sukkien värimaailmaa, minkä jälkeen itse raidoitusprosessi imaisee mennessään. Mitä useamman pikkunöttösen onnistun kuluttamaan loppuun saakka, sitä tyytyväisempi olen. Tällä kertaa kaikki lähti halusta saada kulutettua vaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan sekä viime kevään retriitin tervehdyspussukasta löytyneen kimalle-Puffan loput pois jämälankalaatikkoni muuten kovin murretun harmonista värimaailmaa sekoittamasta.


Neuloin sukat vakiospekseillä eli 66 silmukalla varresta varpaisiin 1,75-millisillä teräspyöröpuikoilla. Sukansuun joustin on 2 o, 1 n, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja kärjessä sädekavennus. Toistakymmentä pikkunöttöstä sain kulutettua viimeiseen senttiin (kiitos Russian join -langanyhdistämistekniikan ja sen, että neuloin poikkeuksellisesti sukat yhtä aikaa samalla puikolla), mutta kolmea viimeistä harmaata sekä viimeisintä valkoista jäi vielä pienet pallerot. Siinä on sulassa sovussa ainakin Lanitium ex Machinaa, Lystigiä, Kraftia, Fabelia, Regiaa, Roosa Nauhaa, Venlaa ja kimalle-Puffaa eli aika hyvä kirjo kaikenlaista. Mikä parasta, minulla on jo kiikarissa mahdollinen käyttäjä sukille, joten saatoin hyvillä mielin aloittaa heti perään toisetkin jämälankasukat.

Näiden sukkien myötä toivottelen hyvää ystävänpäivää - minä pidän tänäkin vuonna hyväksi havaitsemani linjan olla lähettämättä yhtään ystävänpäiväkorttia. Sen sijaa toimitin eilettäin neulomani sytomyssyt ystävänpäivätempauksen hengessä eteenpäin sairaalalle toimittettavaksi.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hullun kiilto silmissä

Niinhän siinä kävi, kuten odottaa saattoi: varastolankojen inventaarion myötä tuli pakkomielle neuloa ihan kaikki kasvikuitulangat sytomyssyiksi. Soijalangoista neulotut kolme Lupaus-myssyä jo esittelinkin, tässä loput:


Ensin neuloin kirpputorilta hamstratusta harmaasta Novita Bambusta 112 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla A. Aalto -myssyn Ullaneuleesta. Ohjetta ohuemman langan vuoksi neuloin puoli mallikertaa enemmän korkeutta ja päälakikavennukset peilikuvana. Yllätyksekseni lankaa kului vain noin 40 g, joten tämän keskikokoisen myssyn jälkeen jäi vielä 60 g neulottavaksi.



Seuraavaksi päätin haluta saada kulutettua lopun beigestä Just Soyasta. Sopivasti bongasin Ravelrysta Anker's Hat -mallin, jonka modasin raidalliseksi ja päälakikavennuksetkin sooloilin niin, että saatoin jatkaa joustinneuletta aivan viimeisille kerroksille saakka. Silmukoita taisi olla 110 tai 112 ja puikkona sama 2,5 mm kuin A. Aallossakin. Soijalankaa kului vajaat 30 g ja Bambua noin 20 g.


Just Soyaa oli enää pieni nöttönen ja Bambuakin inasen vajaa 40 g. Päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää, ja neuloin 108 silmukalla kuvan myssyn, jossa on aloitusreunassa pari kerrosta soijalankaa ja loput harmaata Bambua. Mallineule on rikottua joustinta eli joka toinen kerros oikein, joka toinen kerros 5 o, 1 n.


Päälakikavennuksiin olen erityisen tyytyväinen, sillä pipo ei pussita melko napakasta kavennustahdista huolimatta. Myssystä tuli mitoitukseltaan niukahko, mutta pieneen hiuksettomaan päähän se lienee oikein passeli. Minä olen tyytyväinen paitsi alkuvuoden sytomyssysaldooni, myös siihen, ettei lankavarastooni jäänyt käytännössä yhtään kasvikuitulankoja. Ihanan vapauttava tunne, kun matalaan Elfa-koriin tuli näin helposti 300 gramman kevennys!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Trapetsi goes Savo

Vaalipäivän kunniaksi Sukka-Finlandiassa startattiin viidennelle kierrokselle heti aamutuimaan. Minä testasin Puikkomaisteri Tiina Kaarelan Trapetsi-mallin jo alkusyksystä ja testipari on sittemmin jo ehtinyt vaihtaa maisemaa; häpeäkseni en tosin muista lainkaan, minne sukat lopulta päätyivät.


Minä lähdin liikenteeseen jämälangoilla, sillä sain vision Savo-henkisistä sukista mallaillessani yhteen Kraft Hand-Dyedin BFL Sockeja väreissä Black Mamba (mustanharmaa), Phantom (vaaleanharmaa) ja Amber (kullankeltainen). Sukat neulotaan varpaista varteen osittain suljettuna neuleena ja osittain lyhennetyin kerroksin muodostuvista kiiloista. Vaihtelevan neulomisjärjestyksen vuoksi sukille muodostuu ns. jalkaisuus, eli toinen sukka on selvästi vasemman ja toinen oikean jalan sukka. Puikkotuoreena valmis tekele vaikuttaa melkoiselta vinkuralta, mutta yllättävän hyvin sukat kuitenkin jalkoihin asettuvat.


Kantapää neulotaan jälkikäteen ja sitä kavennellaan vähän sädekavennuksen tyyliin. Alkuperäisessä testiohjeessa ollut kantapää ei istunut minulle lainkaan, vaan kantapään kärkeen jäi aikamoinen "nänni"; kuvan sukkiin neuloinkin kantapään alkuperäisessä hengessä, mutta kavennukset etenkin loppuosaltaan kokonaan uudelleen suunnitellen. Ainakin jossain vaiheessa Puikkomaisteri kysyi lupaani laittaa lopulliseen ohjeeseen minun modaamani kantapään ohjeen; en ole sittemmin tarkastanut, menikö ohjeeseen juuri näiden sukkien kantapää vai vielä jokin muu kehitysversio.

Minulla itselläni on sen verran rintava jalka, ettei mikään kiilaton jälkijättöinen kantapää istu moitteetta, vaan sukka kiristää vääjäämättä tuosta kantapään leveimmästä viistomitasta. Onnistuin lisäksi neulomaan sukansuun päättelyn neuletuppilon sen verran napakasti, että sekin vähän kirraa, joten ihan täydellistä suoritusta en onnistunut tekemään. Vaan hauska ja innovatiivinen mallihan tämä Trapetsi on, ja mahdollisuudet väreillä leikittelyyn ovat loputtomat.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Jälkijunassa

Olen minä sukkiakin neulonut, ja nyt vasta hoksasin, että viimeinkin voin esitellä parit jo viime vuoden puolella valmistuneet Sukka-Finlandia -kisan testisukat.


Kisan kolmannen etapin malli, Anna Mäkilän Andante Festivo osui ja upposi. Neuloin oman testiparini Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Ruby of the Red King sekä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom; helminä käytin harmaita tsekkiläisiä siemenhelmiä koossa 6/0. Vakiopuikoillani eli 1,75- ja 2,25-millisillä pyöröpuikoilla sain aikaan 72 silmukalla kerrassaan ihastuttavat sukat, jotka päätyivät yhdelle työkavereistani. Näitä oli todellakin ilo neuloa, rakastanhan kierrettyjä silmukoita ja pikkupalmikoita. Arvostan kovasti myös sitä, että Anna oli nähnyt vaivaa suunnitellessaan ohjeeseen useammankin koon.

Testineuloin myös Pirjo Iivosen Hellunen-mallin, jota neulotaan juuri nyt käynnissä olevalla neljännellä kisaetapilla.


Lankoina käytin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa sekä Louhittaren Luolan Väinämöinen Sportia värissä Muste. Pelkäsin aluksi sukista tulevan todella isot ihan vain aloitussilmukkamäärästä päätellen, joten lähdin liikenteeseen heti alusta asti 2,25 mm puikoilla. Vaan hyvin oli Pirjo mallinsa suunnitellut, sillä silmukat vähenivät jalkaterää kohti, ja lopulta kisan minimivaatimuksien mukaan neulotuista sukista tuli kokoluokkaa 36-37. Alkuperäinen malli on suunniteltu niin, että terä neulotaan kontrastivärillä, mutta itse valitsin hillitymmän värityksen. Nämä sukat päätyivät vaihtokaupan siivittämänä lähiesimiehelleni, joka on moneen kertaan sanonut sukkien olevan niin hienot, ettei hän henno niitä ihan missä tahansa käyttääkään!

Viides etappi starttaa presidentinvaalien kunniaksi sunnuntaina 28.1. klo 9. Myös sen etapin mallin olen testineulonut, joten lisää sukkaraporttia on tiedossa toivottavasti jo vajaan viikon kuluttua.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Varastoinventaario ja kolme Lupausta

Joululoman (palkallisen, ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen!) kunniaksi tein inventaarion lankavarastooni. Tulos oli odotettuakin karumpi: lankavarastoni massa on suurin piirtein kaksinkertaistunut vuoden 2017 aikana!


Siinä ne ovat. Vasemman yläkulman matalassa Elfa-korissa ovat kaikki ne langat, jotka eivät ole fingering-paksuisia sukkalankoja. Siellä on sulassa sovussa uusiseelantilaista merinovilla-opossumisekoitetta (yllätystuliainen ja -lahja yhdeltä uskolliselta testineulojaltani), Riihivillan Aarnia ja Tukuwool Sockia, käsityövaihtolaatikosta sytomyssyjä ajatellen hamstrattua beigeä Just Soyaa, jämiä vähän paremmista sport-sukkalangoista ja löytöjä SPR:n Kontista (harmaata Novita Bambua, yhtälailla harmaita Novita Wellamoita - merkki, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta joka vaikutti novitalaiseksi 100 % villaksi oikein kelvolliselta -, valkoista Novita Bambinoa ja kerä mustaa Gjestal Maijaa). Yksistään tuossa onnettomassa korissa oli lähes 1,5 kg lankaa. Auts.

Elfa-korin alapuolella kuvassa on 11-litrainen Smart Store -laatikko, jossa nykyään varastoin kaikki alle 50-grammaiset fingering-sukkalankajämät. Tuon laatikon sisältöä en tullut punninneeksi, mutta kyllä siinä vaarmasti vähintään puolisen kiloa oli. Nämä eivät ole mikään ongelma, vaan suuri ilon ja inspiraation lähde!

Vapaasti lattialla makoilevat ylärivissä teollisesti värjätyt fingering-sukkalangat ja niiden alapuolella käsinvärjätyt. Oikeassa alanurkassa olivat kuvanottohetkellä ainoat keskeneräiset työt: kirjoneulesukat Novita Venlasta ja huivinalku jostakin huippupehmeästä iKKe-ihanuudesta. Sittemmin sukat ovat valmistuneet (ei julkaisukelpoista materiaalia toistaiseksi) ja huivinalku sai purkutuomion oltuaan pitkälti yli puoli vuotta ufoutuneena.

Fingering-sukkalankoja (yli 50-grammaiset jämät mukaan lukien) on nelisen kiloa. Niiden kotimaisuusaste on ilahduttavan korkea: teollisesti värjätyistäkin osa on edes nimellisesti kotimaista (Novita Venlaa ja Kirjo-Pirkkaa), käsinvärjätyistä vain viime kesän Amsterdamin reissulta matkamuistoiksi ostetut kaksi vyyhtiä Undercover Otterin sukkalankaa on ulkomailla värjättyjä. Loput ovat Kraft Hand-Dyediä, Lanitium ex Machinaa, iKKeä, Hopeasäiettä, Handua, Puffaa, Louhittaren Luolaa ja onpa mukana myös Zelda's Dippins ja Lai-la-lai Yarnzkin.

Lankavaraston laatu on siis mitä mainioin, ja kaikki tulee varmasti neulottua. Vaan on lankaa ihan liikaa, vähintään se puolet. Niinpä päätin toimeentua ja aloittaa tuosta kaikkein epämääräisimmästä erästä eli ei-fingeringeistä. Ensi alkuun pyöräytin Just Soya -langoista kolme sytomyssyä omalla Lupaus-mallillani.


Kaikki kolme myssyä on neulottu ohjeesta poiketen 98 silmukalla ja 2,5- sekä 3,0-millisillä puikoilla. Aloitusreunoihin päätin neuloa pienenpienen kasvikuitujämälankapussin pohjalta löytyneet nöttöset puuvilla- ja bambulankoja tuomaan vähän eloa "pirteeseen peikeen". Valkoinen ja tummanruskea reunus sen asian ajoivat, vaan tuo haaleanvirheä näyttää vähän onnettomalta. Neljästä Just Soya -kerästä jäi jäljelle enää puolikas, joka odottaa vain sitä, että saisin ensin neulottua harmaasta Novita Bambusta yhden yksivärisen sytomyssyn. Lopuista jämistä voisi värkätä vielä vihonviimeisen, vaikkapa raidallisen sytomyssyn. Enää puuttuu se riittävän inspiroiva malli harmaalle Bambulle.

Näiden kolmen Lupaus-myssyn myötä tulin ihan vahingossa ottaneeksi vastaan Lankapirtin Matleenan perinteisen alkuvuoden haasteen neuloa sytomyssyjä ystävänpäiväksi. Jospa sen haasteen myötä saisin neulottua myös nuo edellä mainitut loputkin kasvikuitulankani hyvään tarkoitukseen sen sijaan, että hilloaisin niitä tilan tukkeena lankavarastossani.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Parempi myöhään eli FinEst-sukat ja uudenvuodenlupauksia

Blogi on jäänyt hunningolle, se kai on myönnettävä. Viime vuoden puolella tulin lupautuneeksi mukaan vähän yhteen jos toiseenkin neuleaiheiseen (yhteistyö)projektiin, ja se söi sekä aikaa että motivaatiota blogikirjoittelulta. Se on harmillista, sillä blogini on toiminut omana käsityöarkistona ja -päiväkirjana, jota olen silloin tällöin selaillut joko puhtaasti nostalgiamielessä vanhoja muistellen tai jotain tiettyä lanka-, puikko- tai mallitietoa etsiskellen. Vaikka Ravelry on nykyään tärkein käsityöaiheinen sosiaalisen median kanavani, juuri blogiin olen uskollisesti tuonut kaikki käsityöprojektini, Ravelryyn vain osan. Nyt yllättävänkin iso osa viimevuotisista käsitöistä on kirjaamatta yhtään mihinkään; noinkohan osa niistä hautautuu ajan saatossa kokonaan unholaan.

Heikosti oli käydä vuosi sitten neulomieni kirjoneulesukkienkin kanssa. Kirjoitin niistä ohjeen ja pistin testineulontaan. Sitten julkaisujonossa eteen kiilasi yksi malli toisensa perään ja jossain vaiheessa näytti siltä, että siitä vuoden 2017 ensimmäistä neulemallia ei tulisi julkaistua koskaan. Vaan koittihan se hetki viimein, kun päätin kiittää uskollisia testineulojiani ja korjata ohjeen virheet joululomalla. Niin vuoden 2017 päätteeksi sain puskettua FinEst-sukkaohjeen julkaisukuntoon.


FinEst sai nimensä siitä, että yhdistin virolaisen kirjoneulelapaskuvioneuleen suomalaisiin käsinvärjättyihin lankoihin. Finland-Estonia, you see. Sitä paitsi nimessä on mukavaa sanaleikkiä, voivathan nämä retrosukat jonkun (muun kuin minun) mielestä olla hienoimmat sukat. Mallisukissa käytin Lanitium ex Machinan Basic Sockeja väreissä Artichoke ja Ursus Arctos.



Kantapää on sama kuin monissa muissa malleissani, mutta tällä kertaa värkkäilin jalkapohjiinkin pientä kuviointia, peilikuvina toki. Mallisukat jäivät pyörimään jemmoihini lähes koko vuodeksi, ne kun olivat itselleni inasen pienet ja ilmeisesti muiden makuun väritykseltään turhan retrot, vaan ihan loppuvuodesta onnistuin löytämään sukille arvostavan käyttäjän yhdestä testineulojistani.

P.S. Minut löytää vihdoin ja viimein myös Instagramista @tiinakuudesign. Jatkan neulomista, enkä aio blogianikaan hylätä, mutta nykyään taidan käyttää enemmän aikaa itse neulomiseen ja neuleiden suunnitteluun kuin somen seurailuun ja omaan raportointiin. Ja ne uudenvuodenlupaukset: tänä vuonna yritän olla lähtemättä yhtään mihinkään uuteen neuleprojektiin. En osallistu sukkakisoihin suunnittelijana enkä kisaajana, enkä lupaudu mihinkään muuhunkaan uuteen suunnitteluyhteistyöhön. Viime vuodelta jäi työn alle yksi riittävän iso projekti, joka saa riittää suunnitelmalliseksi harrastamiseksi. Lopun aikaa aion neuloa ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.