Tiput, puput ja lampaat

Takana on neulojan vuoden kohokohta ja paras viikonloppu: savolainen neuleretriitti Kierot Puikot. Sieluni ja kehoni ovat hyvin ravitut, mutta työpäivän sijaan mieli olisi halajanut lepoa ja hiljaisuutta, niin kokonaisvaltaisen tyhjentävä kokemus tuo jokakeväinen retriitti on. Tänä vuonna tulin poikkeuksellisesti neuloneeksi melko maanisesti koko retriittiviikonlopun, kiitos Sock Madnessin kolmannen kisakierroksen, joka alkoi lauantaiaamuna. Siinä sitten yhdessä rakkaan ystäväni kanssa ryhdyimme urakoimaan samaa Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My! -mallia, sillä hänkin on edelleen kisassa mukana.

Olin ottanut mukaan oman sukkalankajämäpussini, mutta turvauduin omissa lankavalinnoissani rohkeasti myös muiden retriittiläisten jämiin. Sopivaa päävärin lankaa minulla ei ollut, joten lauantain aikana neuloin kaksi sukanvartta ja jäin savusaunan ajaksi pohdiskelemaan, ostaisinko lankakauppiaalta vyyhdin vai jättäisinkö sukkien loppuunsaattamisen kotiin, jossa minulla oli potentiaalisesti sopivan väristä lankaa sukkien teriin. Vaan sitten tuli lankalotto, jossa minulla kävi satumainen tuuri: pääsin etujoukoissa valitsemaan palkintoni, ja sieltähän se kisasukkien päävärilanka löytyi!

Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Alkuun neulotaan raidallinen kaistale aina oikein -neuletta, joka sitten kierretään viiden silmukan välein korkkiruuville ennen pyöröneuleeseen siirtymistä. Olin kovasti skeptinen reunuksen suhteen, mutta onneksi kierrereuna asettuu valmiissa sukissa ihan siedettävästi. Noin muutoin nämä sukat ovat ihan tavalliset kirjoneulesukat, joissa vain on aika montaa eri väriä. Kivaa ja koukuttavaa, eikä edes runsas pääteltävien langanpäiden määrä haitannut.

Sattuihan siinä retriittihuumassa pieniä hasardejakin, niin kuin synkän ja myrsyisen taivaslangan kanssa: ensimmäisen taivasosion loppupuolella aloin ihmetellä, miksi harmaa lanka tuntuu niin paksulta, minkä jälkeen totesin sen olevan 6-säikeistä 4-säikeisen sijaan. No, sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Niin, ne langat, pelkkää parhautta. Kraft Hand-Dyedin 6- ja 4-säikeisiä sukkalankoja, Lanitium ex Machinan Basic Sockia, Louhittaren Luolan Väinämöistä ja ihan vähän valkoista Regiaa sekä Stepiä. Ihan sama, mitä mieltä on kuvioista ja kokonaisdesignista, värejä ja lankoja ei voi moittia. Kiihkeä retriittineulonta siivitti minut tällä kierroksella oman joukkueeni nopeimmaksi, joten raivasin tieni vielä kerran uudelle kierrokselle sukkahulluutta. En valita.