sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Viestejä hiljaiselosta

Neule- ja blogirintamalla on ollut viime viikkoina minun osaltani poikkeuksellisen hiljaista. Olenhan minä jotain välillä neuloskellut, ja kolme sukkaohjetta (vanhin tammikuulta, jumankekka!) odottaa sopivaa julkaisuaikaa - vaan se ei ole nyt eikä seuraavaan kahteen kuukauteen, sillä koko sukkia neulova maailma keskittyy tulevana lauantaina alkavaa Tour-de-Sock -kisaan. Pitänee julkaista jokin ohje kisanjälkeisestä sukkakrapulasta kärsiville, ja pari muuta vielä vähän myöhemmin.

Touria odotellessa päätin pusertaa loppuun jo kevättalvella Holst Garnin Coastista aloitetun Breathing Spacen, joka oli jäänyt ainakin pariksi kuukaudeksi vaiheeseen, jossa ensimmäinen hiha oli puolivälissä. Takkuinen oli senkin puseron loppusuora, sillä neulekäsialani vaihtelee sekä tietoisesti että tiedostamattani, ja ensimmäinen yritys jatkaa puolikasta hihaa johti vain purkamiseen turhan löysän käsialan vuoksi. Tahtia hidasti entisestään epäusko projektin onnistumisesta - mutta lopulta paidasta tuli odotuksia paljon parempi.


Niin, siinäpä se koivupöllin nokassa lepäilee viikattuna, päällään loppulangoista (melkein kahteen kertaan) neulottu kauluritötterö. Pitäisi saada kuvattua, mutta kukahan kuvaisi. Inhoan kuvattavana olemista ihan yhtä paljon kuin ennenkin, enkä ole jaksanut ruveta säätämään kolmijalan ja vitkalaukaisimen kanssa. Tätä menoa paita jää kuvaamatta ja käyttämättä vähintäänkin ensi vuoden savolaiseen retriittiin saakka. Mutta onpahan nyt neulottu jokavuotinen kiintiövaate, loppuvuodesta voinkin neuloa pelkkiä sukkia. Ja ehkä muutamat lapaset, pipon ja huivin.

Paidan ja kaulurin jälkeen iski paha neulejumi. Nolla keskeneräistä neuletta ja pari liian alkutekijöissään olevaa sukkamalli-ideaa eivät auttaneet asiaa. Epämääräisen levoton olo piti kuitenkin jotenkin saada taltutettua, joten päätin neuloa kaikki paksulankajämät ja muutaman ohuemmankin peittotilkuiksi.


Langat riittivät yhdeksään 20 cm x 20 cm -kokoiseen tilkkuun, jotka toimitan eteenpäin hyväntekeväisyyspeittoihin käytettäviksi. Voisin koota itsekin peiton, mutta puuttuvia 11 tilkkua saisi odotella luvattoman kauan, sen verran vähän enää neulon sellaisia lankoja, joiden jämät ohjautuisivat tilkkukäyttöön. Oma mieleni keventyi kummasti, kun sain mieltä vaivanneet epämääräiset langanloput kulutettua hyödyllisesti. Neulejumikin helpotti, ja tilkkujen jälkeen oli mukava tarttua unelmanpehmeisiin, käsinvärjättyihin lankoihin sekä valmiiseen huiviohjeeseen.


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tour-de-Sock tulee, oletko valmis?

On taas sukkahullujen neulojien paras vuodenaika, kun Tour-de-Sock -kisa lähestyy. Edellisinä vuosina ilmoittautuminen on ollut toukokuussa ja itse kisa on käyty kesä-heinäkuussa, mutta tänä vuonna järjestäjäosapuolen henkilökohtaisten aikataulujen vuoksi ilmoittautuminen on juuri käynnistynyt ja kestää juhannukselle. Itse kisa alkaa vasta heinäkuun puolivälissä.

Odottavan aika on pitkä, joten jo hyvän aikaa sitten lähestyin Tour-de-Sockin järjestäjää kysyen, haluaisiko hän tarjota kisaan osallistuville yllätysbonuksen ns. lämmittelyohjeen muodossa. Minulla nimittäin oli takataskussa sopivan helppo ja kolmeen kokoon sarjoitettu unisex-sukkamalli, jonka arvelin passaavan odotusajan puuhasteluksi myös niille, jotka eivät ole vielä niitä kaikennähneitä kehäraakkeja, joille mikään villasukkiin liittyvä inhimillinen (tai epäinhimillinenkään) ei ole vierasta.


Priha-sukkien ohje on ladattavissa Tour-de-Sockin nettisivulta heti, kun on maksanut osallistumismaksun ja saanut käyttäjätunnuksen sivustolle. Ohje on yksinoikeudella Tourille osallistuvien käytössä kisan loppuun eli jonnekin syyskuun puolivälin tietämille asti. Sen jälkeen ohje vapautuu yleiseen jakoon Ravelryssa.

Malli on samasta muotista kuin Echoes from Karelia ja Sydämeni laulu, eli sukat neulotaan varresta varpaisiin, niissä on helpot kirjoneuleraidat varressa ja päkiässä, kantapää on ranskalainen ja muutoinpa mennäänkin 3 o, 1 n -joustimella. Innoituksensa näiden sukkien kirjoneulekuviot ovat saaneet pohjoiskarjalaisen äitini peruja olevasta kapeasta raanusta, joka tosin nyttemmin on jo siirtynyt eteenpäin materian kiertokulkuun.

Oman malliparini (yllä) neuloin Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Charcoal (ihana, ihana harmaa!) ja Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom (luottovaaleanharmaani). Parempaa kuvaa en ehtinyt sukista ottaa ennen kuin ne päätyivät silloisen (ja taas tulevan) työkaverini omistukseen.


Tällä kertaa minulla oli muutama testineuloja, joista yhdeltä sain tämän edustavan kuvan hänen neulomistaan sukista. Malli on mielestäni varsin unisex, ja sen vuoksi sarjoitin ohjeen kolmeen eri kokoon eli 64, 72 ja 80 silmukalle. Lisäksi tätä sukkamallia on helppo itsekin varioida monin eri tavoin vaikkapa neulesuuntaa, kantapäämallia tai yksiväristen osuuksien mallineuletta vaihtamalla.

Oma Tour-odotuksenikin sai näin ihan uuden kulman, kun seurailen, miten osallistujat löytävät ja ottavat vastaan Prihan. Toistaiseksi malli on saanut odotuksiani enemmän ihastelua ja muutamat ovat jo ehtineet tarttua puikkoihinkin. Tästä se kesän eeppisin neulehupi alkaa!

torstai 25. toukokuuta 2017

Aina ei pukkaa priimaa

Tässä taannoin töissä oli tulossa koko päivän mittainen, lähinnä luentoja käsittävä koulutuspäivä, ja sitä varten oli kehitettävä jotain yksinkertaista neulottavaa hereillä pysymisen takaamiseksi. Selailin taas kerran Suurta kinnaskirjaa ja nappasin sieltä mallineuleen, jonka arvelin sopivan miesten sukkiin. Mustaa ja harmaata Novita Venlaa, 1,75 mm luottopuikot ja 80 aloitussilmukkaa, siinäpä sopivat aloitusspeksit.

Niinhän siinä sitten kävi, että olin koulutuspäivänä päivystäjän työpari, potilaita putkahteli vastaanotolle tasaiseen tahtiin, enkä lopulta ehtinyt luennoille ja neuleen pariin lainkaan. Niinpä aloitettu helpponeule oli pakerrettava loppuun kotona.


Kyllä, tylsää oli ja pohjan kuviointikin on aika ruma. Punnersin kuitenkin sukkaparin loppuun pikkuhiljaa suomalaisella periksiantamattomuudella melkein pelkästään siksi, että saisin lipaston lahjoituslaatikkoon jotkin isommatkin sukat tarjolle. Lopullista kokoa en ole sen tarkemmin arvioinut, mutta eivätköhän nuo vähintään kokoluokan 42-43 jalkoihin mene.

Vaan se hyvä puoli näissä tylsäsukissa oli, että ponnistauduin taas pitkästä aikaa ruutupaperin ääreen pienimuotoisiin suunnittelupuuhiin. Sieltä se taas pitkästä aikaa pärähtää käyntiin, suunnittelumoottori; eri asia sitten, syntyykö pelkkää suttua ja sekundaa, vai päätyykö jokin aihio lopulta puikkojen kautta ohjeeksi asti.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Krysanteemi

Neulojienkin maailmassa muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Kaksivärinen patenttineule, jota englanninkielisen brioche-termin vuoksi tuttavallisesti briossiksikin kutsutaan, taisi jo mennä pois muodin terävimmältä huipulta, mutta milloinkas minä olisin muotivirtauksien mukaan mitään tehnytkään. Mikä sitten sai minut tarttumaan kaksiväriseen patenttiiin juuri nyt, vaikka itse tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu? Jäljet sylttytehtaalle ovat lyhyet ja ne johtavat kirjastoon, josta lainasin hiljattain Vicki Twiggin kirjan Kääntöneuleet (kuva kustantajan eli Minervan sivulta röyhkeästi napattu):


Kirjassa esitellään uudeksi väitetty silmukkatyyppi, Twigg stitch, ja niistä muodostuva kaksivärinen ja kaksipuoleinen joustinneule. Olihan sitä pakko kokeilla ja ryhtyä analysoimaan, miten Twigg stitch oikeastaan eroaa kaksivärisestä patenttineuleesta. Hetki siinä meni, ja johtopäätökseni oli lopulta se, että Twigg stitch on vain yhdenlainen tapa tehdä kaksiväristä patenttia molemmilla väreillä yhtä aikaa. Itse tekniikan takia lankojen kireys on hieman erilainen kuin patenttineuleessa, joten myös väritasapaino on jossain määrin erilainen nurjien silmukoiden kohdalla. Lisäksi Twigg stitch -metodilla on mahdollista saada aikaan kavennuksia ja lisäyksiä, jotka toistuvat samanlaisina neuleen molemmin puolin, eri väreillä vain. Erinomaisen houkutteleva tekniikka siis, joten päätin kokeilla Twigg stitch -metodia johonkin pieneen kaksiväriseen patenttimalliin. Malliksi valikoitui Soile Pyhänniskan eli Neulovan nartun Krysanteemi-kämmekkäät.

Kokeilin saman tien luoda silmukat Twiggin kirjassa esitellyllä italialaisella aloituksella, jossa virkataan ensin apulangalla ketjusilmukkaketju ja sen avulla luodaan silmukat kahdella värillä tietyllä tavalla lankoja kieputellen. Apulangan purkamisen jälkeen luontireuna jää joustavaksi ja joustin ikään kuin jatkuu reunan yli nurjalle puolelle. Kätevää kerrassaan. Vaan siihen se kätevyys sitten jäikin. Sinänsä Twigg stitchin metodilla neulominen kävi kätevästi kirjoneuleisiin tottuneelta, mutta voi tuska miten neulos alkoikaan kiertyä spiraalille! Kävin kurkkaamassa Twiggin Ravelry-ryhmää ja totesin, että joku muu oli tehnyt saman huomion. Purkuun siis, ja Krysanteemit työn alle ihan rehellisellä kaksivärisellä patenttineuleella. No, luontikerroksen tein edelleen kuten yllä kuvasin, ja vielä ensimmäisen varsinaisen pyöröneulekerroksenkin Twiggin tyyliin, mutta sitten siirryin patenttiin.


Kuvan kämmekäsparin neuloin rennosti 1,75 mm puikoilla, lankoina käytin okrankeltaista Malabrigo Sockin sekä hiilenharmaata Lanitium ex Machinan Basic Sockin jämää; kulutusta en tullut mitanneeksi sen tarkemmin, mutta vajaan 30 gramman Malabrigo-jämästä jäi vielä reilu nöttönen jäljelle. Sen verran sooloilin vielä alussa, että neuloin yhteensä viisi kerrosta kaksiväristä patenttia / Twigg stitchiä, ennen kuin aloitin varsinaisen kuvion. Päättelykerroksen jouduin tekemään arviolta neljästi, ennen kuin se oli riittävän löysä (tiukka se on vieläkin), ja siitä viisastuneena jätin peukaloon pari ylimääräistä silmukkaa ja päättelin sen silmukat vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Ei kerrota kenellekään, että toiseen kämmekkääseen jäi nurjalle puolelle pari virhettä. Huomasin ne vasta lankoja päätellessäni, muuten olisin luultavasti purkanut virheisiin saakka ja neulonut uudelleen. Vaan hullu ei huomaa, ja viisas ei virka - ja nyt se on todistettu, etten taida olla järin viisas. Jospa siitä huolimatta kauniit patenttikämmekkäät löytäisivät käyttäjän, sillä itsehän en tämän sortin kädenlämmittimiä enää käytä, kun nykyinen työni ei vaadi pitkiä istuntoja näppäimistön äärellä.

Sen verran tuo Twigg stitch jäi kutkuttelemaan, että täytynee joskus palata uudelleen jonkin kaksivärisen patenttineuleohjeen pariin ja vääntää se Twiggin tyyliin. Tai voisihan sitä suunnitella jotain omaakin, vaikkapa kirjan kannessa olevan huivin kaksivärikuvioinnin tyylistä kääntönreunusta sukkiin?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.


Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!


Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kun vielä pystyi neulomaan

... neuloin taas kerran kirjoneulesukat, joiden mallikuvion nappasin Suuresta Kinnaskirjasta.


Aloitin nämä varpaista lähtien savolaisessa retriitissä neulottavaksi. Siellä ohi ajoi kuitenkin Sock Madnessin kisakierros, ja senkin jälkeen takkusi vähän. Jostain syystä mallikuvio vaati jonkinlaista tarkkaavaisuutta ja vähän löysänsorttistakin olin ryhtynyt neulomaan, mikä ei koskaan tuota ihan yhtä siistiä lopputulosta kuin napakka neulominen. Vaan mitäpä eivät laatulangat pelastaisi: näissä käytin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä vaaleanharmaa Phantom ja tummanruskea Trial&Error -uniikki, jota lähinnä oleva vakioväri on Robusta. Kuviokohdistuksen vaihdoin tarkoituksella toiseen sukkaan päinvastaiseksi (ts. toisessa sukassa keskellä edessä/päällä oleva kuvio on toisessa sukassa keskellä takana/pohjassa), sillä olisihan se nyt ihan liian tylsää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista sukkaa...

Rennosta neuleotteesta johtuen näistä 72 silmukan sukista tuli aika reilut, sellaiset arviolta kokoluokan 40-41 jalkaan sopivat. Hyvä niin, sillä sen kokoluokan sukkia onkin lahjalaatikossani vähemmän kuin omaan pienempään jalkaani sopivia. Eivätköhän nämäkin jollekulle sukankuluttajalle kelvanne, vaikkeivät itseäni lopulta (luksuslankoja lukuunottamatta) kovin sykähdyttäneetkään.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun ei pysty neulomaan

... tulevat sanat.


Jospa olisinkin sorsa.
Rantasulassa sukeltaisin
pyrstösulat pystyssä
ei huolta huomisesta.

Tai sitruunaperhonen.
Sinne tänne lepattaisin
kevättuulesta huumaantuneena.

Vaan ehkä kaikilla murheensa.
Sulaako lampi, pesälle paikka,
löytyykö puoliso, miten avuttomia poikaset.

Ja se pahuksen vastatuuli.
Juuri kun kevään ensimmäinen leskenlehti oli löytynyt.



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tiput, puput ja lampaat

Takana on neulojan vuoden kohokohta ja paras viikonloppu: savolainen neuleretriitti Kierot Puikot. Sieluni ja kehoni ovat hyvin ravitut, mutta työpäivän sijaan mieli olisi halajanut lepoa ja hiljaisuutta, niin kokonaisvaltaisen tyhjentävä kokemus tuo jokakeväinen retriitti on. Tänä vuonna tulin poikkeuksellisesti neuloneeksi melko maanisesti koko retriittiviikonlopun, kiitos Sock Madnessin kolmannen kisakierroksen, joka alkoi lauantaiaamuna. Siinä sitten yhdessä rakkaan ystäväni kanssa ryhdyimme urakoimaan samaa Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My! -mallia, sillä hänkin on edelleen kisassa mukana.

Olin ottanut mukaan oman sukkalankajämäpussini, mutta turvauduin omissa lankavalinnoissani rohkeasti myös muiden retriittiläisten jämiin. Sopivaa päävärin lankaa minulla ei ollut, joten lauantain aikana neuloin kaksi sukanvartta ja jäin savusaunan ajaksi pohdiskelemaan, ostaisinko lankakauppiaalta vyyhdin vai jättäisinkö sukkien loppuunsaattamisen kotiin, jossa minulla oli potentiaalisesti sopivan väristä lankaa sukkien teriin. Vaan sitten tuli lankalotto, jossa minulla kävi satumainen tuuri: pääsin etujoukoissa valitsemaan palkintoni, ja sieltähän se kisasukkien päävärilanka löytyi!


Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Alkuun neulotaan raidallinen kaistale aina oikein -neuletta, joka sitten kierretään viiden silmukan välein korkkiruuville ennen pyöröneuleeseen siirtymistä. Olin kovasti skeptinen reunuksen suhteen, mutta onneksi kierrereuna asettuu valmiissa sukissa ihan siedettävästi. Noin muutoin nämä sukat ovat ihan tavalliset kirjoneulesukat, joissa vain on aika montaa eri väriä. Kivaa ja koukuttavaa, eikä edes runsas pääteltävien langanpäiden määrä haitannut.

Sattuihan siinä retriittihuumassa pieniä hasardejakin, niin kuin synkän ja myrsyisen taivaslangan kanssa: ensimmäisen taivasosion loppupuolella aloin ihmetellä, miksi harmaa lanka tuntuu niin paksulta, minkä jälkeen totesin sen olevan 6-säikeistä 4-säikeisen sijaan. No, sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Niin, ne langat, pelkkää parhautta. Kraft Hand-Dyedin 6- ja 4-säikeisiä sukkalankoja, Lanitium ex Machinan Basic Sockia, Louhittaren Luolan Väinämöistä ja ihan vähän valkoista Regiaa sekä Stepiä. Ihan sama, mitä mieltä on kuvioista ja kokonaisdesignista, värejä ja lankoja ei voi moittia. Kiihkeä retriittineulonta siivitti minut tällä kierroksella oman joukkueeni nopeimmaksi, joten raivasin tieni vielä kerran uudelle kierrokselle sukkahulluutta. En valita.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sydämeni laulu

Miten onkaan ihminen perso kehuille ja positiiviselle palautteelle erityisesti silloin, kun itsetunto on ottanut tavallista enemmän osumaa ja itseluottamus on horjunut. Onnekseni minulla on käsityöharrastukseni, joka tarjoilee onnistumisen kokemuksia silloinkin, kun ne muutoin ovat vähissä. Yksi mieltä nostattavista hetkistä oli julkaista viimeinkin Suomi 100 -sukkakilpailuun suunnittelemani Sydämeni laulu -mallin ohje Ravelryssa.


Nämä sukat on jo kertaalleen blogissani esitelty, joten spekseistä ei sen enempää. Pirkanmaan kotityö laati kisasukkieni pohjalta oman ohjeversionsa, joka julkaistiin Suuressa Käsityölehdessä 3/2017. Olin kyllä tarjoutunut antamaan lehteen painettavan ohjeen pohjaksi itse kirjoittamani ohjeen, mutta eipä sitä kukaan kaipaillut. Lehden ohje poikkeaakin hieman omastani, eikä sen perusteella pysty täsmälleen suunnittelemaani mallia toteuttamaan. Kun lehden ilmestymisestä oli kulunut noin kuukausi ja oletin huhtikuun numeron jo ilmestyvän, latasin Ravelryyn sekä suomen- että englanninkieliset ohjeet. Mikä sitten saikaan sydämeni laulamaan?


Listasijoitus - jo toisen kerran tänä vuonna! Tällä kertaa kärkisija jäi saavuttamatta, mutta ihan yhtä hienolta tuo kolmostilakin tuntuu, niin kuin tuntuvat ne lukuisat kiittävät ja kehuvat kommentit, joita tälläkin kertaa sain. Miten kiitollinen olenkaan, että neuleeni ja ohjeeni ilahduttavat paitsi minua itseäni, myös monia muita.

Ja niin tässäkin risukasassa on taas paljon, paljon valoisampaa. Eikä suunta voi olla kuin eteen ja ylöspäin, sillä neulojan vuoden kohokohtaan eli savolaiseen neuleretriittiin on enää kaksi yötä! Vatsalihakset vapiskaa, viikonlopun mittainen nauruterapia on aivan nurkan takana!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kohtuullista hulluutta

Sock Madnessin toinen varsinainen kisakierros tarjoili pääosin helppoa, nopeaa ja suoraviivaista kirjoneuletta Mod Madness -ohjeen muodossa. Suurimman ongelman tuotti kantalappu, jossa oli suhteettoman paljon kerroksia verrattuna muuhun sukkaan, joten kantalappu oli neulottava mahdollisimman napakasti muuta sukkaa pienemmillä puikoilla.

Otin hommaan niin rennon otteen, että sukista tuli kisavaatimusten mukaisesti neulottuina miesten kokoa, vaikka silmukoita oli vain se minulle normaalisti sopiva 72 ja käytin vakiopuikkojani eli 2,25-millisiä (paitsi kantalapussa 1,75-millisiä). Langoiksi valitsin mustan Novita Venlan ja syklaaminpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan.



Eipä näistä nyt kai mitään sen kummempaa ole sanottavaksi. Sukansuun joustin oli kantalapun ohella muuta sukkaa hitaampaa nykertämistä, ja kärki omaan makuuni turhan pitkä ja suippo, aivan kuten kantakäännöskin. Lopulta onnekseni koitui tavallista löysemmin neulominen, mikä yhdessä tiukasti neulotun kantalapun kanssa häivytti kantapään ja muun sukan epäsuhtaa. Sukat sopivat esikoiseni kapeaan kokoluokan 42-43 jalkaan, joten taidan pidättäytyä alkuperäisestä suunnitelmastani purkaa sukkien kärjet ja osan terästä neuloakseni terät lyhyemmiksi ja kärjet pyöreämmiksi. Eiköhän nämä sukat istune myös naisille, joiden jalka on kokoluokkaa 40-41 ja lesti vähän leveämpi kuin omani.

Neulomisaikaa sukat veivät (muun elämän ohella) torstai-illasta lauantai-iltaan, ja taisin olla oman joukkuneeni neljäs tai viides tällä kierroksella. Sinänsä malli oli omaan makuuni vähän tylsänsorttista neulottavaa, joten toivon kisan tuovan eteeni vielä jotain addiktoivampaakin kirjoneuletta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ihan perus

Tulin ostaneeksi joskus tammi-helmikuussa kirpputorilta kahden euron lankapussin, jossa oli toistasataa grammaa Regia Activea valkoisena ja intensiivisen turkoosina. Ajatuksissa oli testata tuo "avaruusteknologialanka" (sellaiseksi muistelen Activea joskus tituleeratun) neulomalla muutamat juhlavuoden vauvasukat KYS:ssa tänä vuonna syntyville jaettavaksi. Langan kuitukoostumus kyllä arvelutti, sillä en ole suuri tekokuitujen ystävä, ja niitä tuossa langassa on yli puolet.

Kun lopulta toimeennuin asian äärelle, kuulin, että KYS:n vauvasukkakiintiö koko vuodelle olikin jo täynnä. Vaan eipä hätää, kun samaan hengenvetoon tiedotettiin, että syöpäosastolla otettaisiin kiitollisina vastaan ihan aikuisten kokoisia villasukkia potilaille annettavaksi. Mikäs sen parempaa, neuloa kerralla koko lankasatsi hyvään tarkoitukseen, eikä tarvitsisi nyhertää mitään miniatyyrikokoista.

Hetken aikaa pyörittelin ajatuksissani erilaisia kirjoneulevaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin ihan tavallisiin perusraitasukkiin:


Sukat on neulottu 2,75 mm puikoilla, 56 silmukalla ja 3 o, 1 n -joustinneuleella, kantapääkäännös on pyöreä ja kärjessä nauhakavennus. Kylläpä olikin kerrassaan outo fiilis neuloa pitkästä, pitkästä aikaa niin perussukat kuin olla ja voi, ja vielä tuollaisesta paksummasta langasta! Rehellisyyden nimissä on todettava, että tylsäähän se oli, ja puoliväkisin pusersin sukkaparin valmiiksi Sock Madnessin ensimmäisen kisakierroksen loputtua osaltani. En erityisemmin pitänyt Activen neuletuntumastakaan, se kun oli kuin mikrokuituista siivousliinaa olisi käsitellyt. Vaan valmiit sukat ovat kyllä pehmeät ja kutittamattomat, ja toivottavasti myös lämpimät, joten ne lienevät oikein sopivat syöpäosastolle lahjoitettaviksi.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kirsikankukkia

Liekö kirsikkapuiden kukinta-aika jo ohi Japanissa, mutta minä ainakin unohdin lahjakkaasti blogata maaliskuun loppupuolella Ravelryssa julkaisemani, jo viime alkusyksystä suunnittelemani ja vihdoin vuoden alusta ohjeeksi asti kirjoittamani Call Them Cherry Blossoms -sukkamallin. Sen myötä haastoin itseni suunnittelemaan ensimmäisen kokonaan kirjoneuleisen, varpaista aloitetun mallin, jossa on tuo kantapään takana oleva kiila.


Kuvan versio on neulottu teollisesti "liukuvärjätystä" vihreästä Opalista ja luonnonvalkoisesta Novita Venlasta 2,25 mm puikoillaIhan ensimmäisessä versiossa kukkia oli paljon enemmänkin, mutta se näytti niin tukkoiselta, että päätin kukkaketjujen olevan kauniimpi vaihtoehto. Toisen sukan neuloin vaihtaen värien paikkaa. Harkitsin sarjoittavani mallin useammallekin silmukkamäärälle ja tarjoavani sitten ohjetta Sock Madnessiin, mutta syksyn ja alkutalven pimeys yhdistettynä työstressiin lykkäsi ohjeenkirjoituksen tammikuulle, jolloin oli jo liian myöhäistä sukkakisan suhteen. Koska tammikuussa ensimmäisten sukkien neulomisesta oli jo monta kuukautta, oli melkein pakko neuloa toiset, jotta saattoi ohjeen ylipäänsä kirjoittaa. Kakkospariin otin puikoille valkoista ja punaista Venlaa, ja tein malliin vielä viimeiset viilaukset.


Puna-valkoisessa parissa pidin värien järjestyksen samana, mutta vaihdoin väridominanssia. Tällaisessa pystyraitamallissa dominanssilla on totisesti väliä: kuvassa vasemmalla olevassa sukassa valkoinen on dominoiva väri, oikeanpuoleisessa punainen. Villaviidakon Emmalle kiitos puna-valkoisten sukkien kuvaamisesta; tuota pohjan ja kantapään takaosan kuvammista en olisi totisesti saanut itse tehtyä omissa jaloissani!

Olin oikein tyytyväinen sekä malliin että ohjeeseen, ja niin taisi olla moni muukin neuloja Ravelryssa, sillä Call Them Cherry Blossoms nousi hetkeksi hot right now -listan kärkeen:


Tämä on niitä maksuttomia neuleohjeita julkaisevan amatöörisuunnittelijan tähtihetkiä, nähdä oma mallinsa listaykkösenä. Tai no, itse ehdin todistaa vain kakkossijan, mutta parikin neulojatoveria otti kuvallisen todistusaineiston ykkössijasta, lämmin kiitos siitä heille!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Älä droppaa mun tunnelmaa

Selvitettyäni tieni Sock Madnessin karsintakierrokselta varsinaiseen kisaan ja 16 kansainvälisen joukkueen joukossa viidenneksi nopeimmaksi rankattuun porukkaan oli aika odotella ensimmäisen kisakierroksen ohjetta. Se kolahti sähköpostiin oikeastaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä: maanantaiaamuna kahdeksalta. Onneksi Dropping Madness Socks -malli vaikutti ensisilmäyksellä ihan mukiinmenevältä ja työpäivän aikana sain vision siihen sopivista, muista sukkaprojekteista yli jääneistä langoista, joten maanantai-iltana pääsin aloittelemaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vaan sittenpä tulikin jonkin sortin arviointivirhe, ja jossain kumman mielenhäiriössä valitsin työn alle ohjeen isoimman koon. Arvelin nimittäin neulovani napakalla käsialalla miesten kokoiset sukat mustanharmaasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Black Pearl ja keskiharmaasta Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Ashes. Virhe. ISO virhe. Tiukkistelu pisti kädet koville, ja isohko silmukkamäärä yhdessä reilun kerrostiheyden kanssa tuntui hidastavan etenemistä tuskallisesti. Ohitettuani ensimmäisen sukan kantapääkohdan tajusin vielä lankojen loppuvan todennäköisesti pahasti kesken.

Mitäpä siinä muuta kuin purkamaan koko sukanalku eli lähes kolmen illan neulomisurakka. Siitä viisastuneena siirryin suosiolla suoraan pienimpään kokoon ja päätin neuloa ihan rennosti eli selvästi löysempää. Paljon helpompaa käsille, ja ennen kaikkea neulominen alkoi edetä jouhevammin ja sitä myöten nopeammin. Lopulta koko sukkapari vei reilun parin arki-illan sekä lauantain neulomisajan verran. Loppua kohti hommassa alkoi olla vähän urakoinnin makua, kun joukkueeni paikat alkoivat täyttyä kiihtyvällä vauhdilla ja pelkäsin, etten kenties selvittäisikään tietäni seuraavalle kierrokselle, jos jättäisin sukkien valmistumisen sunnuntaille. Hyvinhän siinä viimein kävi, ja se sunnuntaikin olisi riittänyt. Vaan mieluummin reilusti ajoissa kuin aivan viimetingassa.


Mallineuleen juju on pidennettyjen silmukoiden pudottaminen ja noukkiminen, mikä onnistui löysemmin neuloessa ihan helposti ilman pelkoa neuloksen purkautumisesta. Kantapää on jälkikäteen tehty, mutta siihen tavalliseen jälkijättöiseen kantapäähän verrattuna tässä mallissa on sivuissa kiilalevennykset ja vastaavasti kantapään takana pieni kantalappu ennen sitä varsinaista kantakuppia. Kiilan ja kantalapun ansiosta sukat istuvat mainiosti omaan melko rintavaan jalkaan, ja kun terän pituuskin osui kohdilleen, päätin kerrankin pitää sukat ihan itselläni. Langat ja värithän ovatkin omia suosikkejani, ja totisesti tarvitsen musta-harmaat villasukat, jotka sopivat lempihuivieni kaveriksi.

Seuraavalle kierrokselle toivon kuitenkin tulevan jotakin hieman mielenkiintoisempaa neulottavaa, tämä ykkösetapin ja erityisesti karsintakierroksen malli kun olivat saman mallineuleen toistamista alusta loppuun. Jos ranteiltani ja neulojan sydämeltäni kysyttäisiin mielipidettä, toivoisin tietysti kirjoneuletta, mutta se lienee kisan tässä vaiheessa vielä liikaa toivottu.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Tanssiinkutsu

Olen näemmä vallan unohtanut raportoida myös Sock Madnessin lämmittelyohjeella neulotut Invitation to the Dance -sukat. Ilahduin kovasti heti, kun huomasin suunnittelijan olevan Caoua Coffee: hänen ohjeensa ovat loogisesti eteneviä, toimivia ja virheettömiä ja itse mallit käytännöllisiä ja istuvia. Tämä lämmittelyohjemalli sopi mielestäni myös miehille, joten valikoin langat ja neulottavan koon mieskokoiset sukat mielessäni.


Talvisestä hämäräkuvasta nyt ei kummoistakaan käsitystä mallista saa; sukat neulotaan varresta varpaisiin, perusjoustimen jälkeen on helppoa kirjoneuletta ja loppu sukasta on samantyylistä nuolikuvioista pintaneuletta oikeilla ja nurjilla silmukoilla toteutettuna. Kantalappu on ristiin vahvistettu ja käännös pyöreä, kärjessä nauhakavennus. Taattua peruslaatua siis.

Kuvan sukat on neulottu harmaasta Novita Venlasta ja valkoisesta Regiasta vakiopuikoillani eli yksiväriset osat 1,75 mm ja kirjoneule 2,25 mm pyöröpuikoilla. Sen verran poikkesin alkuperäisestä M-koon ohjeesta, että neuloin sukansuun joustimen isommalla silmukkamäärällä ja kavensin vasta sen jälkeen M-kokoon. Kun terään teki reilusti pituutta, sukista tuli sopivasti kokoluokkaa 43-44. Langankulutusta en ole näköjään jaksanut muistiinpanoihini enää sen kummemmin kirjata.

Sukkien käyttäjä on vielä vähän hakusessaan, esikoisella olisi kyllä mitä todennäköisimmin sopivan kokoinen jalka näihin, mutta on eri asia, tarvitseeko hän enää lisää villasukkia. Vaan lahjalaatikossani onkin ollut miesten sukkien kokoinen aukko, joten viimeistään sitä kautta sukat löytävät varmasti käyttäjänsä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ylös unohduksen suosta

Bloginpito on selvästi ollut alkuvuonna vähän hunningolla, olen nimittäin selvästikin unohtanut kirjata tänne ainakin kaksi julkistettavaksi kelpaavaa valmistunutta neulomusta. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Joku saattanee muistaa Lempi-huivivariaationi (tai sitten ei). Malabrigo Sockeja jäi huivista jäljelle reilusti, joten suunnittelin tekeväni niistä Meadow Grass -huivin. Päätin neuloa raidallisen osuuden vihreällä ja harmaalla niin isoksi kuin lankoja riittäisi, ulkoreunan pitsiosuus oli tarkoitus tulla keltaisella. Puikkokooksi valitsin 2,75 mm.

Niinhän siinä kävi, että suunnitelma muuttui taas kerran hovissa. Malabrigo Sock on niin joustavaa lankaa, ettei mikään pitsi pysy pitkään pingotuksen jälkeen avonaisena - tämän onneksi älysin jo pari pitsimallikertaa neulottuani. Sitä paitsi keltainen ei olisi kyllä riittänyt reiluun pitsireunukseen kuitenkaan. Niinpä purin pitsialoitelman ja tuumasin, että poikittain neulottu yksinkertainen, aina oikeaa oleva pykäreuna saisi kelvata. Taisin napata reunuksen ohjeen jostain vanhasta mallikirjasta, leveyttä säädin jokusen silmukan omia tarpeitani vastaavaksi.


Reunasta tulikin yllättävän kiva, ja ainakin se pysyy aina oikein -neuleen ansiosta kuosissaan kovemmassakin käytössä.



Aavistuksen jäi yläreuna tiukahkoksi siitä huolimatta, että yritin huolehtia reunasilmukoiden pidentämisestä lisäketjusilmukoiden avulla. Omaan makuuni huivintekele onkin kokonaispituudeltaan vähän turhan nafti korkeuteensa nähden, vaikka kyllä se ihan kohtuullisesti kaulaan kiepahtaa. Tämä huivi taitaa joka tapauksessa lähteä huhtikuussa pidettävän savolaisen neuleretriitin eli Kierojen Puikkojen lankalottopalkinnoksi, jospa se sitä kautta löytäisi arvostavan käyttäjän.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihan hullua

Sitä se on, osallistua Sock Madness -sukkienneulontakilpailuun. Olin kyllä ehtinyt nostattaa kisafiilistä ihan kunnioitettavasti, mutta kun näin karsintakierroksen Twisted Madness -mallin, olin äärimmäisen pettynyt: malli näytti puuduttavan tylsältä neulottavaksi ja mallineuleen vuoksi sukka näytti kiertyvän jalassa. Aloitin kuitenkin harmaalla Novita Venlalla ja 1,75 mm puikoilla, mutta joustimen ja muutaman mallineulekerroksen jälkeen päätin heittää pyyhkeen kehään, sen verran puuduttavaa neulominen oli enkä pitänyt neuleen ulkonäöstäkään.

Vaan sitten uskollinen testineulojani ehdotti, että hän voisi värjätä minulle Kool Aideilla oikein kunnon pellenoksennuslankaa. Ja niinhän siinä kävi, että kunnon sirkusväri-iloittelun siivittämänä neuloin kuin neuloinkin savolaistakin kierommat sukat.


Ehkä onkin niin, että yhdistämällä kaksi rumaa asiaa lopputulos ei olekaan susiruma vaan kaksi rumuutta ikään kuin kumoavat toinen toisiaan. Ei noita nyt varsinaisesti kauniiksi voi kehua, mutta kyllä pätkärääkkivärjäys antaa malliin oman säväyksensä.

Neulominenkin meni vähän siinä sivussa, kun olimme koko perheen voimin toisen sukan aikaan reissun päällä, eikä ollut muutakaan neulottavaa mukana. Vaan ei siitä mihinkään pääse, että sukat kiertyvät jalassa epämukavasti ja epäpukevasti. Jospa joku vähemmän sukkasnobi huolii nämä kuitenkin jalkoihinsa vaikkapa jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta. Minä iloitsen lähinnä siitä, että selvitin tieni itse kisaan ja saan sen myötä käsiini puolentusinaa maksutonta sukkamallia, joista muuten olisin saattanut jäädä paitsi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tammikuu - maaliskuu

Ostin viime syyskuun alussa vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport -sukkalankaa värissä Muste, kun Kässäkerho Pom Pom kauppasi viimeisiä Väiskejään alennettuun hintaan. Tuolloin oli suunnitelmissa tehdä siitä sekä samalla ostetusta vaaleanharmaasta Platinasta esikoiselle kirjoneulelapaset. Suunnitelma muuttui hovissa: neuloin kyllä kirjoneulelapaset esikoiselle, mutta vaaleanharmaan Väiskin kaverina oli tuolloin tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin 6-säikeinen sukkalanka.

Vasta tämän vuoden tammikuussa sain idean hankkia Musteelle kaveriksi vyyhdin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa - ja viimein helmikuun lopulla ryhdyin tuumasta toimeen. Olin jo aikoja sitten piirrellyt oman sovellukseni Hanna Leväniemen January Mittens -lapasmallista, joten eipä siinä kovin kauaa nokka tuhissut, kun valmis lapaspari putosi puikoilta viimeisteltäväksi.


Neuloin lapaset melko tiiviiksi 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkyy, muokkasin tosiaan alkuperäistä mallia reippaanlaisesti. Anatomisesti sijoitetusta kiilapeukalosta en hevillä luovu, minkä vuoksi tein rannekkeen omaa modaushommaani helpottaakseni kaksivärisenä joustinneuleena.

Lankoja kului alle puoli vyyhtiä kumpaistakin väriä, joten samoilla väreillä saisi tehtyä toisetkin lapaset. Pitkäsorminen kasiluokkalaiseni totesi lapaset itselleen juuri sopivan kokoisiksi ja erehtyi vielä päälle kehaisemaan värejä, jotka sopivat kuin nakutettu hänen talvitakkiinsa; eipä tässä kai voi muuta kuin olla tyytyväinen lopputulokseen.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Vastarinta ei ole turhaa

Jokunen viikko sitten eräs ravelrylainen neuloja halusi lahjoittaa jollekulle maksullisen neuleohjeen, jonka myyntitulot menevät hyväntekeväisyyteen. Koska muita halukkaita lahjaohjeen vastaanottajia ei tuntunut löytyvän, minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi neulomaan tämän talven aikana Peace de Resistance Mittens -lapaset. Langoiksi valitsin jämiä, joiden uskoin riittävän sopivasti lapaspariin: pohjaväriksi Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Catalonian Nights (jämä viimeisimmästä Color Affection -huivistani) ja kuvioväriksi luonnonvalkoista Novita Panda Babya, kirpparilöytöä, jota olin jo käyttänyt puoli kerää toisiin kirjoneulelapasiin.


Ohjeesta poiketen loin rannejoustimeen 60 s, ja vasta joustimen jälkeen lisäsin silmukkamäärän kirjoneulekuvion vaatimaan 72 silmukkaan. Peukaloon taisin poimia pari ylimääräistä silmukkaa ja kärkikavennukset aloitin pari kerrosta ohjetta myöhemmin, jotta sain tehtyä kavennuslinjan kuviovärillä siten, että väliin jäi yksi pohjavärin silmukka. Osan nyrkin kirjoneuleesta toteutin jacquard-tekniikalla, eli sidoin pitkät lankajuoksut keskimäärin neljän silmukan välein onteloneuleen tyylisesti työn nurjalla puolella kulkeviksi silmukkajonoiksi.

Kooltaan lapasista tuli sopivat pitkäsormiselle teinilleni, mutta saapa nähdä, onko hänellä tarvetta osoittaa julkisesti vastarintaa lapasten muodossa... Itse huomasin taas kerran näitä lapasia kokeillessani, etten henkilökohtaisesti pidä sivusaumaan tehdyistä peukaloista, sillä niiden myötä minulla on vastustamaton tarve venyttää peukaloita suoraan sivuille, ettei muu lapanen kiertyisi kämmenien suuntaan. Taidan vastaisuudessakin suosia malleja, joissa peukalokiila on anatomisemmin sijoitettu, tai vähintäänkin muunnan itse valmiin mallin sellaiseksi.

Langat riittivät, ja niitä jäi mukavan vähän jäljelle; tarkkoja grammamääriä en jaksanut tällä(kään) kertaa mittailla, mutta 25 gramman Panda Babysta ei jäänyt kuin korkeintaan pari grammaa lapasten kokonaispainon ollessa noin 60 g.

torstai 23. helmikuuta 2017

Kiekuraiset lapaset

Pyrin tietoisesti välttelemään Pinterestiä monestakin syystä. Yksi niistä on se, että siellä tunnutaan jakavan surutta myös maksullisten ohjeiden osia, esimerkiksi kaavioita. Kun sitten yritin etsiä sopivaa kirjoneulelapasmallia worsted-paksuisille langoille, enkä mieleistä Ravelryn kautta löytänyt, annoin pirulle pikkusormen ja tulostin Googlen kuvahaulla vastaan tulleen, Pinterestissä olevan kaavion, jonka toivoin sopivan Lauri-neulelangoilleni.


Semmoiset niistä lapasista sitten tuli, 4 mm puikoilla neulottuna. Tuo kämmenselän kuvio on se Pinterest-löytö, muuten junailin lapaset omien speksien mukaan: loin alkuun muistaakseni 46 s, tein latvialaisen kierreraidan ja kaksiväristä joustinta melko pitkästikin, kunnes tuli aika siirtyä varsinaiseen kuvioon. Lapaset painavat kokonaisuudessaan tuhdit 115 g ja ne ovat sopivimmat pitkäsormiselle teinipojalleni, joten kaipa näillekin käyttäjä joskus löytyy; alunperin suunnittelin kyllä tekeväni paksut naisten lapaset. Ja mallien etsiminen jatkuu, sillä halvalla lapasia varten hamstraamiani Laureja on näistä lapasista jääneiden "jämien" lisäksi vielä kaksi täyttä kerää...

Vaan olipahan outoa taas pitkästä aikaa neuloa paksuja lankoja (minulle) paksuilla puikoilla!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Raitoja vähän sinne ja tänne

Osallistuin Ravelryssä Kahelien TalviSukka -kisaan paitsi ohjeen laatijana ja oman etappini kauneusäänestyksen voittaneen palkitsijana myös kisaajana. Ensimmäisen etapin sukkia en tullut monestakaan syystä neuloneeksi, mutta kolmannen etapin Stripes Out of Box -sukat päätin tehdä, kun sain vision sopivista oman lankavaraston sukkalangoista.


Tämä sukkamalli aloitetaan poikittain varresta väliaikaisella aloituksella, ja ensin neulotaan kolme pitsiraitaa päävärin raidoilla erotettuna. Sen jälkeen luodaan silmukat sukansuun joustimeen ja sitä myöten varsi pistellään menemään loppuun edestakaisin. Kantapääksi neuloin sen oman vakioni eli ranskalaisen vahvistetulla kantapäällä. Kantapään jälkeenkin piti vielä neuloskella tovin matkaa edestakaisin, kunnes päästiin varren pystypitsiraitakaitaleiden loppuun. Sen jälkeen loppu olikin normaalia pyöröneulontaa, eli terässä keltaiset raidat jatkuvat sileänä neuleena myös jalkapohjan ympäri.

Poikkesin paikoitellen ohjeesta, jotta sain sukista oman makuni mukaiset, mutta yleisilme ja mallin kokonaisperiaate pysyivät alkuperäisen kaltaisina. En ole yleensä näiden tavallisuudesta poikkeavien rakenteiden suuri ystävä, sillä niiden värkkääminen on aikamoista pipertämistä, mutta vaihteeksi sekin tuntui virkistävältä loputtoman kirjoneulomisen lomassa. Osaltaan kokemusta paransi onnistut lankakombo: päävärinä on Kraft Hand-Dyed BFL Sockia värissä Ashes ja kontrastivärinä samaa lankaa värissä Amber. Eihän noilla langoilla voi tulla muuta kuin kaunista jälkeä!

Sukkavuosi siis jatkuu, ja tulin siinä huumassa ilmoittautuneeksi mukaan myös Sock Madnessiin. Suotuisten työelämäkuvioiden muutosten vuoksi jätän kuitenkin varsinaisen kisaamisen muille ja yritän vain neuloa ensimmäisen kierroksen siihen malliin, että saan loppujenkin kierrosten ohjeet ajallaan. Ehkä sitten kesällä on aikaa kisailla sukka-Tourilla, edes ihan pikkuisen jollakin etapilla...

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Mies tuli vuonolta...

... näyttäen huonolta norjalaispaitoineen...

Savolaisten ja savolaismielisten oma neuleklubi on lähtenyt käyntiin odotetun jouhevasti. Heti helmikuun alettua, vain pari viikkoa oman tammikuun ohjeeni julkaisemisen jälkeen, tuli jakoon rakkaan ystäväni suunnittelemat Suomaa-sukat. Varpaista aloitettava malli on suunniteltu niin, että worsted-paksuisesta langasta saa miesten sukat ja sport-paksuisesta naisten. Minulla ei noita paksumpia sukkalankoja ollut tarpeeksi edes yhteen sukkapariin, joten otin oikeuden omiin käsiini ja muunsin mallin sopimaan fingering-langalle. Samalla käänsin neulomissuunnan varresta varpaisiin ja lisäsin kirjoneuletta myös terään. Jostain syystä malli aiheutti voimakkaan assosiaation norjalaisneuleisiin, joten valitsin langoiksi unikonpunaista ja luonnonvalkoista Novita Venlaa.


Aloitin sukat 70 silmukalla, sillä kirjoneulekuvio on 10 silmukalla jaollinen. Sukansuuhun neuloin 1 o takareunasta, 1 n -joustinneuletta ja muutaman kerroksen sileää valkoisella. Kirjoneuleen jälkeen kavensin silmukat 66:een, minkä jälkeen neuloskelin vielä parikymmentä kerrosta sileää punaisella ennen kantapäätä.



Kantapää on se sama kuin aina eli ranskalainen vahvistetulla kantalapulla. Kiilakavennuksia tein vain sen verran, että pääsin takaisin 70 silmukkaan kirjoneuletta varten. Olisin halunnun tehdä kärkeen sädekavennuksen, mutta sukista olisi tullut suhteettoman pitkät leveyteensä nähden, joten jouduin tyytymään nauhakavennukseen. Minulle sukat ovat sittenkin hieman liian isot, joten neulelipastoni lahja-/lahjoituslaatikko sai taas kerran täydennystä.

Olen aikaisemmin maininnut olevani varsin tyytyväinen Novita Venlan hinta-laatusuhteeseen. Nyt tuo tyytyväisyys on saanut kolhuja, sillä alun hyvän tuurin jälkeen lähes joka kerässä on ollut toivomisen varaa. Siedän kyllä tämän hintaluokan langassa mustille langoille turhankin tyypilliset pörhöpallerot, jotka on nypittävissä pois. Yhtälailla pieni yleinen karvaisuus, satunnaiset roskat ja enemmänkin kuin satunnaiset tekokuitusäikeet ovat hyväksyttävissä, sillä harvoinhan halvalla aivan priimaa saa. Mutta siinä vaiheessa, kun mukaan alkavat tulla syrtyllä olevat yksittäiset säikeet tai solmut, alkaa harmittaa todella. Minähän en solmuja neulomuksiini jätä, en myöskään kummallisia törröttäviä säiesyrttyjä, joten tällaiset valmistusvirheet tarkoittavat langan katkaisemista ja lisälanganpäitä pääteltäväksi (tai Russian joinia, joka turhauttaa, kun kyse ei ole värin tai kerän vaihdosta). Neulojatoverilla näkemäni harmaa kerä oli kyllä kaiken huippu: sisältä aloitetun kerän alussa (tai lopussa, miten sen nyt ottaa, kerän sisällä piilossa kuitenkin) oli ollut ensimmäisten metrien aikana viisi (5) solmua, ja kerän päältäkin katsoen niitä yksittäissäikeiden syrttyjä oli näkyvillä. Reklamaatioon Novita oli vastannut vain pahoittelevansa asiaa, mitään korvaukseen viittaavaakaan ei ollut tarjottu.

En varmaankaan jätä Venlaa kokonaan ostamatta, sillä lopputulos on kyllä mukavan pehmeä ja ainakin Talvipuutarha-sukkieni perusteella sukat pysyvät varsin siisteinä kovassakin käytössä. Täysin varauksetta en kuitenkaan lankaa suosittele, jos kaipaa sukkalangaltaan virheetöntä laatua. Vaakakupissa painavat toki laadun lisäksi hinta ja saatavuus, näistä kaksi jälkimmäistä puoltavat Venlaa. Vaan ei se tietysti poista sitä ikävää tosiasiaa, ettei Novitan palvelu vastaa lähellekään sitä, mihin on yksityisyrittäjien kanssa tottunut...

lauantai 11. helmikuuta 2017

Sitä kirjaa kiittäminen

... nimittäin Suurta Kinnaskirjaa, joka tuntuu olevan ehtymätön inspiraation lähde pohdiskellessani seuraavaa kirjoneulesukkaprojektia. Tällä kertaa päädyin nappaamaan kirjasta 16 silmukalla jaollisen mallineuleen, joten vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko tekisin lasten sukat 64 silmukalla tai napakastikin neuloen reilusti isommat 80 silmukalla. Päädyin jälkimmäiseen mielessäni anoppi, jolle olen päättänyt antaa ainakin toistaiseksi joka vuosi uudet musta-harmaat villasukat. Langoiksi valikoituivat Lanitium ex Machinan Basic Sockit väreissä mustanharmaa Black Pearl ja vaaleahko keskiharmaa Sterling.


Sukansuun joustavuuden varmistamiseksi tein kaksinkertaisen taittoreunan, jonka jälkeen tein latvialaisen kierreraidan tuomaan ulkoasuun lopullisen viimeistelyn tuntua. Sivumennen sanoen anopilla on pari-kolme numeroa suurempi jalka kuin minulla, joten edes hyvä yritys ei onnistunut häivyttämään kuvista omiin kinttuihini liian lörppöä kärkeä. No jaa, ehkä se yrityskään ei ollut järin hyvä...



Kantapää on tuttu ranskalainen vahvistetulla kantalapulla, pohjan kuvioinnin kehittelin itse ja tällä kertaa niin, että vältin pin stripe -kiilat niin sivuissa kuin jalkapohjassakin. Jalkapohjan kuvion lisäsin muutaman muun mallikuvion kera edellisessä postauksessa mainitsemaani For the love of stranded knitting -mallineuletiedostoon.

Näitä sinänsä minun repertuaarissani jokseenkin perussukiksi laskettavaa mallia neuloessani koin ahaa-elämyksen. Halusin nimittäin sukista peilikuvat, mutta unohdin ottaa sen huomioon toista sukkaa aloittaessani. Asian korjatakseni päätin neuloa toisen sukan kantalapun eri päin kuin ensimmäisen sukan, jossa nostelin joka toisen silmukan neulomatta oikean puolen kerroksella. Toisessa sukassa nostelin ne nurjan puolen kerroksella, mutta huomasin lopputuloksen olevan aivan toisesta maailmasta: oikealla neulomatta nostetut silmukat nousevat neuloksesta voimakkaasti koholle, kun taas nurjalla neulomatta nostetut eivät erotu ollenkaan yhtä selvästi. Ero oli sietämättömän suuri, joten purin jälkimmäisen kantalapun ja siirsin sen paikan toiseen kohtaan niin, että sain neulottua kantalapuista samanlaiset ja sukista tuli silti peilikuvat.

Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää. Enpähän ollut tätäkään tullut koskaan aikaisemmin ajatelleeksi, olin vain välillä kiroillut erityisesti ristiinvahvistettujen kantalappujen kanssa sitä, etten saa aikaiseksi samanlaista hunajakennoa kuin moni muu. Olisikohan osasyy siinä, että usein vaihdan valmiinkin ohjeen kantalapun neulomisen sellaiseksi, että voin ostella neulomattomat silmukat juuri nurjalla kerroksella oikean sijaan.

Anoppi saa sukkansa sitten aikanaan, kenties ensi syksynä, kun hänellä on syntymäpäivä - siitäkin huolimatta, että tämä blogipostaus saattaa saavuttaa hänen tietoisuutensa hyvän aikaa ennen luovutushetkeä. Eikä kannata yrittää kieltäytyä, onhan nämä sukat tehty alusta alkaen juurikin anoppi sekä hänen väri- ja tyylimaailmansa huomioiden!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Heja Savolax, heja!

... eli toisetkin sukat maakunnan väreissä kuopukseni salibandyseuran varainkeruuseen.


Samoilla langoilla mentiin kuin edellisissäkin sukissa eli mustalla Novitan Venlalla ja auringonkeltaisella Lang Yarnsin Jawollilla. Tällä kertaa päätin tehdä vähän pienemmät sukat, joten näissä on 66 s. Kirjoneuleraitojen väli on sileää ja kärjessä sädekavennus, kuviot piirtelin itse. Kokoluokka sukilla lienee siellä 38-39 hujakoilla.

Näiden sukkien myötä päätin toteuttaa ajatukseni julkisesti jaettavasta kirjoneulekaaviokokoelmasta, johon voisin lisäillä uusia kaavioita aina sellaisia piirreltyäni. Läheskään kaikkien kaavioiden ympärille kun ei ole tarkoituksenmukaista kirjoittaa kokonaista ohjetta, mutta jokunen neuloja saattaisi silti ilahtua valmiista kaavioista ja käyttää jotakin niistä omiin projekteihinsa. Niinpä kasasin ensimmäisen version kaaviokokoelmasta For the love of stranded knitting -tiedostoon, joka on ladattavissa linkin takaa Ravelrysta tai pyydettävissä minulta sähköpostitse. Olen jaotellut kaaviot toistojen silmukkamäärien mukaan, ja kaikista kaavioista on yhtä toistokertaa isompi kaavio, josta saa paremman käsityksen kokonaisuudesta. Suurin osa on enemmän tai vähemmän raidoiksi suunniteltuja, mutta muutama jatkuvakin kuvio mahtuu mukaan. Yritän olla kopioimatta muualta bongaamiani kuvioita, mutta en voi taata, etteikö alitajuntani puskisi pintaan joskus jotain aikaisemmin näkemääni. Tarkoituksellista plagiointi ei joka tapauksessa ole.


perjantai 3. helmikuuta 2017

Pientareella

Melko pian saatuani Talvipuutarha-sukat valmiiksi bongasin Ravelrysta saman suunnittelijan uusimman projektin, joka houkutteli heti. Esitin toiveen ohjeesta, ja onnekseni sellainen olikin jo olemassa valmiina testineulottavaksi. Tarjouduin vapaaehtoiseksi ja siinä samalla sain hyvän syyn tilata Titityystä Tukuwool Sockia kokeiluun.


Luontoaiheisen kuvion innoittamana päädyin hyvinkin perinteisiin väreihin: pohjavärinä on harmaa Auri, kukkavärinä punainen Hohka ja lehtivärinä vihreä Lehto. Arvioin Tukuwool Sockin neuloutuvan lähinnä sport-lankojen tapaan, joten tein joustimet 2,0 mm puikoilla ja kirjoneuleosat 2,5 mm puikoilla. Hyvä valinta, sanoisin, sillä pahemmin kiristelemättä sukista tuli oikein oivallisen kokoiset ystävälleni, jonka jalan koko on 39. Ainoa ongelma tuli, kun pohjaväri loppui juuri toisen sukan kärkikavennuksien alussa, joten ohjeenmukainen yksi vyyhti ei minulla ihan riittänyt. Onneksi suunnittelija lähetti nöttösen omista mallisukistaan yli jäänyttä lankaa, joten uutta ei tarvinnut tilata.


Tässäkin mallissa on vain yksi koko, mutta periaatteessa terän pituutta voi säätää muuttamalla varressa tehtävien sivukiilojen aloituskohtaa. Oikean aloituskohdan arvioiminen vaatii kuitenkin sekä tuntemusta mallissa käytetyn fleegle heel -kantapäämallin rakenteesta ja siten sen tuottamasta pituudesta että laskutoimituksia omaan neuletiheyteen suhteutettuna. Ei ihan aloittelijan hommaa, sanoisin. Itsellenikin oli ensimmäinen kerta neuloa fleegle heel, joka on monessa mielessä saman tyyppinen kuin strong heel, mutta kuitenkin erilainen. Sopinee erityisen hyvin rintavalle jalkatyypille ja niille, jotka eivät pidä silmukoiden poimimisesta missään sukan vaiheessa.

Tukuwool Sock oli jouhevampaa neulottavaa kuin olin odottanut aikaisemmin neulomani Tukuwool Fingeringin perusteella. Liekö syynä ollut rennohko käsiala vai langassa mukana ollut vahvike, mutta joka tapauksessa lanka liukui sormilla ja puikoilla yllättävän kivuttomasti. Tuntuma on rehellisen rouhea, mutta kuitenkin pehmoinen, ja sukat ovat takuuvarmasti lämpimät ilmavuutensa ja paksuutensa vuoksi. Voisiko parempaa projektia ollakaan Suomen 100-vuotisjuhlavuonna kuin sellainen, jossa langat ovat Suomessa kehrättyä ja värjättyä 100 % suomalaista villaa ja ohje on suomalaisen suunnittelijan käsialaa.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Simppelisti Savon väreissä

Kuopukseni aloitti viime syksynä aktiivisemman salibandyharrastuksen paikallisessa seurassa. Se toi tietysti mukanaan velvoitteita myös vanhemmille, erityisesti kotiturnauksiin liittyen. Mies kävi toimitsijakoulutuksen, ja minä lupasin neuloskella arpajaispalkintoja. Ensimmäinen valmistunut täsmäprojekti oli maakunnan ja seuran väreissä neulotut sukat.


Päätin neuloa reilusti aikuisten kokoa olevat sukat - ja kyllähän 10-vuotiaiden poikienkin jalan koko alkaa ainakin osalla ihan kiitettävissä mitoissa (oman jälkikasvuni kengänkoko lienee tällä hetkellä noin 39-40). Suunnittelin helpon mallin, johon saisin kulutettua orpona lankavarastossani makaillutta auringonkeltaista Lang Yarnsin Jawollia. Sukat on neulottu sillä perinteisellä 72 silmukalla ja mustat, Novitan Venlasta neulotut osuudet ovat samaa 2 o, 1 n -joustinneuletta kuin sukansuukin. Lopulliseksi kooksi taisi muodostua noin 40-41.


Tässäpä myös käyttämäni helppo kirjoneulekuvio kaaviona muidenkin iloksi. Koska näitä pieniä kirjoneulekaavioita syntyy aina silloin tällöin, eikä kaikkien ympärille viitsi todellakaan koostaa kokonaista sukkamallia, ajattelin jossain vaiheessa luoda Ravelryyn mallisivun, jossa olisi pelkkiä pikkukaavioita sisältävä tiedosto. Sieltä olisi neulojien helppo selailla eri silmukkamäärillä jaollisia olevia kuvioita omiin projekteihinsa ja toisaalta minä voisin linkata omat sekalaiset säätöni yhteen ainokaiseen mallisivuun. Tällä hetkellä olen liittänyt kunkin kaavion omaan projektiini, mutta sieltä niitä harva löytää. Josko sitä sähköisen tiedoston myötä raatsisi itsekin luopua ainakin osasta epämääräisiä ruutupaperipiirroksia, jotka nyt viereksivät suunnittelukansion välissä...


maanantai 23. tammikuuta 2017

Kesän kosketus

Olen melkein huomaamattani lipsahtanut suunnittelemaan ja julkaisemaan neuleohjeita jonkinlaisen (pääsääntöisesti epäkaupallisen) yhteistyön merkeissä. Tämänkertaisen mallin ideointi lähti käyntiin jo viime kesän lopulla, kun muutama virtuaalineuletuttu alkoi ideoida suomalaisten omaa sukanneulontakisaa, jossa olisi väljähköt säännöt. Lupasin keksiä jotain kirjoneuleista, joten ei auttanut kuin laittaa rattaat pyörimään.

Jokin koukku malliin piti keksiä, niin itseäni kuin neulojiakin haastaakseni. Päätin kehitellä kokonaan kirjoneuletta olevan sukkamallin, jossa oli oma muunnelmani viime kesän Tour-de-Sockin Six Tastes -sukkamallin kantapäästä. Halusin myös, että mallissa on riittävästi kokovaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Niin syntyi Touch of Summer, jonka julkaisin Kahelien TalviSukka -kisan toisen etapin ohjeena 20. päivä kuluvaa kuuta.


Ensi alkuun piti keksiä, miten saada itselleni mieleinen kaksivärinen aloitus. Katselin ja etsiskelin YouTube-videoita, mutten löytänyt haluamaani. Niinpä kehitin omin päin luomistavan, jossa eri väriset langat muodostavat reunaan kauniin kierteen. Paha vain, että tuossa vaiheessa en hoksannut lankojen siirtelyjärjestyksen vaihtamisen vaikuttavan reunan dominoivaan väriin. Niinpä mallisukissa toisen sukan suussa valkoinen kierre dominoi lievästi, toisessa vihreä. Tästä valaistuneena päätin, että perustan vihdoinkin oman YouTube-kanavan, jonne teen silloin tällöin mahdollisimman lyhyitä tekniikkavideoita, joista on karsittu kaikki epäolennainen pois. Ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) tekniikkavideon Two-color cast on for working stranded or double knitting julkaisin noin viikko sitten kanavallani, jonka nimi on rehvakkaasti Knitting techniques in less than two minutes.


Videon laatu ei ole hääppöinen, sillä kuvasin sen still-kuvaukseen tarkoitetulla kameralla, mutta eiköhän tuosta oleellinen käy ilmi. Mies kyllä yllätti minut lahjomalla minua GoPro-kameralla ihan vain näitä tekniikkavideoita ajatellen, mutta adapteri, jolla saan GoPron kiinni jalustaan, on vielä matkalla jostain (kenties Kiinasta?) tänne Suomeen. Tarkoitus olisi jatkossa parantaa videokuvan laatua ja opetella hieman enemmän editointia, jotta videoon saisi vaikkapa pysäytyskuvia alkuun ja loppuun. Ääniä ja muita ylimääräisiä kilkkeitä videoihini en halua, ja vakaa pyrkimys on tarjota tekniikkaopastusta nimenomaan jo hieman pidempään neuloneille, joiden mielestä amerikkalaistyyppiset pitkät ja seikkaperäiset videot ovat turhaa ajanhukkaa. Liian monissa videoissa pieksetään suuta ja vatkataan lankoja sekä puikkoja tarpeettomasti minuuttitolkulla, ennen kuin päästään itse asiaan.



Takaisin kisasukkaan. Silmukoiden luomisen tuskan lisäksi piti väkertää kaksiväriseen joustimeen saumattomasti istuva kuvio, joka olisi muokattavissa. Kaivelin epämääräisiä suunnittelupapereitani ja noukin sieltä sopivia, kapeahkoja kuviohahmotelmia. Niitä asettelin rinnakkain ja kyhäilin peräti viisi eri vaihtoehtoa sivukuvioiksi. Kahdessa pienimmässä koossa (60 ja 64 s) sivuissa on vain pystyraitaa vihreäpohjaisten kuvioraitojen välissä, kolmessa suuremmassa (68, 72 ja 76 s) on jokin sortin köynnöstä. Kuvan mallisukat on (kuinka yllättävää!) neulottu 72 silmukalla.

Niin, se kantapää, joka jo näkyykin yllä olevassa kuvassa. Kiilat neulotaan pystyraitaisina varren aikana ja käännös tehdään neulomalla keskuskuviota edestakaisin ja kaventamalla samalla kiilan silmukoita pois. Muuten ihan helppo rasti, mutta käännökseen tahtoo helposti jäädä reikiä, jos ei muista kiristellä lankoja oikein huolella. Toiset tuntuvat myös inhoavan kirjoneuleen tekemistä nurjalla puolella, mutta minulle se ei ole mikään ongelma, joten en ole viitsinyt opetella pakittamalla kirjoneulomista.

Siinäpä sitten posotellaan melko tylsähköjä kuvioita, jotka eivät tietenkään ole kuviokorkeudeltaan kaikki saman mittaisia, eikä takakeskuskuvio kulje kantapääkäännöksen jälkeen enää synkassa etukeskuskuvion kanssa. Siinä pysyy mieli virkeänä kokeneemmallakin neulojalla, kun joutuu vähän seurailemaan kuvioita, vaikka ne sinänsä ulkoa oppisikin.


Semmoisethan niistä tuli. Malliparin langat ovat Novitan Venlaa (luonnonvalkoinen) ja Opalin 4-säikeistä, teollisesti liukuvärjättyä vihreää (Glückwünsche), reilusti alle 50 grammaa kului molempia kokoluokan 38-39 sukkiin. Eivät nämä varsinaisesti oman makuni mukaiset sukat ole, mutta yllättävän moni tuntui kuitenkin tykkäävän, ja minä paitsi opin taas uutta itsekin, sain vedettyä viivan useammankin "en ole ikinä ennen suunnitellut" -listauskohdan yli. Yleiseen jakoon englanninkielinen ohje tulee joskus helmi-maaliskuun vaihteessa Ravelryyn.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Baltian prinsessa ja muita lieventäviä asianhaaroja

Suuri sukkavuosi 2017 on nyt suunnittelunkin osalta avattu: julkaisin Baltian prinsessa (Baltic Princess) -sukkaohjeen paikallisten neulojien pikavauhtia kokoon polkaiseman Kalakukkojen neuleklubin ensimmäisenä ohjeena.


Alunperin ajattelin tarjota ohjetta vuoden ensimmäiseen Ullaan, mutta kun neuleklubin ideointi lähti käyntiin, päätin tarjota melkein valmista ohjetta heti tammikuulle. Sinänsä mallissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä: näkyvä mallikuvio on Suuresta Kinnaskirjasta, ja se taipuu hieman pohjan puolelle muuttuen siellä pelkäksi ruudukoksi. Kiila on tuttuun tapaan pohjassa ja pin stripe -pystyraitaa.


Ohje on vain yhdelle silmukkamäärälle (72 s), koska mallikuvion leveys on 18 s. Varren ja terän pituutta on helppo säätää, ja symmetrisyyden ansiosta neulesuuntakin on helposti vaihdettavissa kärjestä aloitettavaksi, jolloin homma toimii aivan kuten aikaisemmissa toe up -malleissani Keisarin morsian ja Valtiatar. Sukansuun joustinkin on helppo vaihtaa mieleisemmäksi, tässä se nyt sattui muotoutumaan omanlaisekseen. Oikeastaan ainoa merkityksellisempi pointti ohjeessa on se, miten kantapään käännöksen jälkeen toimitaan, ettei kumpaakaan lankaa tarvitse katkaista kesken työn.


Mallisukat neuloin viimeisimmäistä Color Affection -huivistani jääneistä Lanitium ex Machinan Basic Sockeista, väreiltään kullankeltainen Dijon ja ruskeaan aavistuksen taittava harmaa Battleship.
Keltaista kului kokoluokan 38 sukkiin vähän reilut 50 g ja harmaata noin 26 g.

Ohje on yksinoikeudella neuleklubilaisten käytössä kolme kuukautta ohjeen julkaisusta eteenpäin, mutta huhtikuun lopulla se vapautuu kaikkien käyttöön maksutta. Alkuperäisen Ulla-option ansiosta ohje on vaihteeksi saatavilla myös suomeksi.

Oikein kauniit perussukathan näistä balttiprinsessoista tuli, mutta lupaan kyllä julkaista tänä vuonna taas jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin julkaissut. Välillä on mukava neuloa tuttua ja turvallista perushuttua, mutta toisinaan on syytä haastaa itseään niin neulojana kuin suunnittelijana, jotta motivaatio hommaan säilyy.

Tavallisista paremmista kuvista saan kiittää niin kuvausympäristönä toiminutta Kässäkerho Pom Pomia kuin rakasta ystävääni, joka hääri kameran takana ja kesti minua, vaikka olen surkea malli ja vihaan poseeraamista, olipa kysesssä sitten vain pelkät jalat.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Talvipuutarhassa

Minusta tuntuu, että vuosi 2017 on hyvä sukkavuosi. Sitä ainakin ennustaa vuoden ensimmäisenä päivänä aloitettu ja tänään pingottimilta valmiina otettu kirjoneulesukkapari, Talvipuutarha-sukat. Koska mallissa on vain yksi koko, päädyin kokeilemaan sitä Novitan Venla fingering -langoista: jos sukista tulisi liian isot, voisin siirtää kantapään aloitusta (s.o. kiilan aloitusta) tarvitun kerrosmäärän myöhemmäksi ja neuloa sitten itselleni sopivankokoiset ihanuuslangoista.


Vaan miten kävikään: neuletiheyteni oli ohjetiheyttä suurempi, joten sukista tuli suoraan ohjeen mukaan tehtynä itselleni riittävän sopivat - ja ah, niin kertakaikkisen kauniit! Yllättäen tuo ns. strong heel -kantapäämalli istuukin jalkaani hyvin näin kirjoneuleisena, kun se yksivärisenä toteutuksena on yleensä liian avara.


Tavoistani poiketen en tehnyt malliin juuri mitään muutoksia, vain kärkeen neuloin yhden lisäkavennuskerroksen ja kolmen puikon päättelyn sijaan silmukoin kärjen valkoisella. Ihmeen pehmoiset ovat nämä, ja sen verran reilumman kokoiset, että tuntuu, kuin ei olisi lainkaan sukkia jalassa. Ja ne värit, harmaa-valkoinen on tähän malliin ihan ykkönen. Taidan olla ihan vähän rakastunut!

Sukat jäivätkin lyhyen (kolmen kuvan mittaisen) kuvaussession myötä jalkoihin. Onpahan mielenkiintoista nähdä, miten Venla kestää käyttöä ja pesua. Ainakin sen neuletuntuma on aivan toista luokkaa kuin Novitan aikaisemmissa fingering-langoisssa eli Tico Ticossa ja Pikkusiskossa. Tällä hetkellä Venla taitaakin olla omassa hintaluokassaan (paikallisessa Halpa-Hallissa 5,20 € / 100 g) parhaasta päästä kokeilemiani. Harmi, että värivalikoima on suppea, mutta toisaalta onnekseni kaikki viisi väriä ovat omaan makuuni ihan ok. Toivoa sopii, että Venla on muutakin kuin lyhytaikainen kausilanka, sillä olisihan se mukava saada tällaista asiallista ja edullista peruslankaa marketin hyllyltä jatkossakin.

P.S. Vuosi 2017 tulee olemaan myös suunnittelumielessä aikamoinen sukkavuosi: julkaisujonossa on tällä hetkellä 6 sukkamallia, eikä se luultavasti vielä siihen jää, sillä päässä tuntuu pyörivän uusiakin ideoita, puhumattakaan siitä, että yhdestä viime vuoden mallistakin on vielä ohje kokonaan aloittamatta. Ihan hullua, sanon minä, ellei suorastaan mielenvikaista.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Lempi-huivista lempihuivi?

Lentävän Lapasen lapasmalliyhteistyön tiimoilta minulle päätyi kolme vyyhtiä Malabrigo Sockia, joista haaveksin neulovani huivin tai parikin. Joulun alla muistin ohjekirjastossani olevan Lempi-huiviohjeen, johon arvelin lankojeni sopivan kuin nakutettu. Lempi-huivi on tosin suunniteltu paksummalle langalle, mutta mallia on helppo kasvattaa lisäämällä raita- ja hunajakenno-osia.

Minä neuloin oman huivini 2,75-millisillä puikoilla, joiden tiesin sopivan käsialalleni ja tuottavan sopivaa neulepintaa.


Päädyin lopulta tekemään yhden ylimääräisen yksivärisen ja yhden raidallisen osion. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta minä nyt olen tällainen kevyempien huivikkeiden ystävä.


Niin, yritinhän minä sitä hunajakennoa neuloa, mutta hermostuin, enkä pitänyt omasta neulejäljestäni. Päätin toteuttaa yksivärisetkin osiot aina oikein -neuleena, jolloin niistä tuli merkittävästi kapeammat kuin alkuperäisessä mallissa. Minullehan se passasi vallan mainiosti, kun en huiviini vallattomasti korkeutta kaivannutkaan.


In action -kuvasta käynee selvimmin ilmi oman huivini kokoluokka. Isompikin olisi voinut olla, mutta riittävän iso on näinkin. En tullut laittaneeksi lankojen menekkiä sen tarkemmin ylös, vaikka taisin käyttämättä jääneet pallerot punnitakin; laskeskelin vain, että saisin kyllä langoistani helposti toisenkin kolmivärisen huivin.

Käyttämäni värit olivat muuten vihreä Turner (väritykseltään poikkeuksellisen yksivärinen useimmiten saatavilla oleviin Turnereihin verrattuna), keltainen Ochre ja vaaleanharmaa Pearl. Alimmassa kuvassa keltainen toistuu liian lämpimänä, kahta ylempää kuvaa yritin vähän muokata värien osalta enemmän todellisuutta vastaaviksi. Väriyhdistelmä on ah-ihana, mutta en ole ihan varma, onko okrankeltainen sittenkään ihan se paras väri minulle. Vaan mitäs sen väliä, enhän minä itseäni katsele, joten aion pitää ihanan pehmoista huiviani, kävivätpä sen värit minulle tai eivät.

Tänä Suomen 100-vuotisjuhlavuotena päätin palata Ravelryn Lankalaatikkoon, jossa käynnistettiin neulojien oma Suomi100-yhteisneulonta:


Tarkoituksena on neuloa mahdollisimman paljon suomalaisista langoista (joko kokonaan alkuperältään suomalaisista, suomalaisten värjärien värjäämistä tai avainlippumerkillä varustetuista teollisista langoista) ja suomalaisten suunnittelijoiden ohjeista. Minä huomaan suosineeni suomalaisten pienvärjärien lankoja jo viime vuonna, ja trendi myös kotimaisten suunnittelijoiden ohjeiden käyttöön on selvästi nouseva. Aionpa itsekin julkaista muutaman uuden ohjeen KAListelijoiden ja muidenkin neulojien iloksi ja riesaksi myös vuonna 2017. Mietintämyssyssä on jotain pientä muutakin uutta neulomiseen liittyen, mutta siitä sitten aikanaan.