sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Crescent over Lothlorien

Ihastuin Crescent over Lothlorien -huivimalliin välittömästi nähtyäni sen ensimmäisen kerran. Kun sitten sain maksullisen ohjeen lahjaksi kanssaneulojalta, tiesin neulovani huivin puolisentoista vuotta sitten Tiinan kanssa tekemäni vaihtokaupan yhteydessä saamastani Madelinetoshin tosh merino lightista. Aika pitkään lopulta vei tarttua puuhaan.


Huivimallin erityishienoutena on se, että se on aidosti kaksipuoleinen. Puolet ovat erilaisia keskenään, mutta kumpikin kauniita. Vaan siihenpä mallikehut päättyvätkin, sillä tämä oli kyllä harvinaisen ärsyttävä huivi neuloa ja pingottaa. Langassa ei ollut mitään vikaa, se on aivan ihastuttavaa väriltään ja tunnultaan, mutta se ohje... No jaa, olisin ehkä tehnyt itse monin paikoin toisenlaisen ratkaisun kavennusten suhteen. Kaikkein raivostuttavinta oli neuloa kaksi nurin yhteen takareunoistaan. Vaan kun kerran olin päättänyt neuloa huivin, taistelin sen loppuun saakka. Vielä pingotusvaiheessa kirosin raskaasti, kun en tahtonut saada huivia asettumaan millään muotoonsa.


Lopputulos on kyllä kaunis kaikesta huolimatta. Sirppimäinen muoto on erinomainen puettavuuden kannalta ja noin yleisesti ottaen pidän tällaisista pienistä huivikkeista, joita voi käyttää kuvan mukaisesti kevyesti hartioilla tai ihan vaan kaulaliinan tyyliin. Jokin kuitenkin tökkii, enkä ole lainkaan varma, että tämä jää osaksi omaa huivikokoelmaani. Eiköhän se siinäkin tapauksessa käyttäjänsä löydä ajan mittaan.

6 kommenttia:

  1. Harmi, ettei mennyt ihan mutkattomasti. Se kyllä ärsyttää, jos ohje mättää ja kaksi nurin takareunoista yhteen on toisinaan aikamoista akrobatiaa.

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana huivi, vaikka teko on välillä tökkinyt :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis huivi kauniista langasta!

    VastaaPoista
  4. Ah ja voi, mikä herkku! Ihana lanka ja kaunis malli!

    VastaaPoista