Neulomistahtini hämmästyttää monia, joskus myös itseäni. Siitä huolimatta etenkin omille lapsille tulee neulottua luvattoman vähän. Niinpä menneen talven ensimmäisten kovien pakkasten alettua heräsin huomaamaan, että kaikki (mummon neulomat) aluslapaset olivat jääneet auttamattoman pieniksi kuopukselle. Eipä auttanut muuta kuin tarttua toimeen.
Mummon neulomat pitkävartiset lapaset olivat osoittautuneet käytännöllisiksi, joten päätin tehdä oman versioni mallista. Värit valikoituivat sekä paikallisen jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueiden värien että käytettävissä olevien lankojen perusteella. Naapurini olikin sopivasti lahjoittanut minulle pari-kolme kerää mustaa Novitan Woolia, raidoiksi löytyi vielä keltaista Lai-la-lai Yarnz Sockia. Neuloin lapaset 2,5 mm puikolla, aloitussilmukoita saattoi olla 40, joista kavensin pois neljä ennen ranneresoria. Sitä, lisäsinkö neljä silmukkaa joustimen jälkeen, en enää muista. Peukalokiilankin tein, mutta en enää muista lisäysmääriä tai peukalon silmukkalukua. Lapasista tuli sovittamalla sopivat ja ne ovat olleet kovassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien. Itse asiassa niin kovassa käytössä, että lapasten kärjet ovat jo kovasti huopuneet, mikä vähän ihmetyttää ottaen huomioon Woolin konepestävyyden. Woolia taisi kulua vähän toista kerää.
Aloitin hyvissä ajoin jo toisia lapasia ajatellen seuraavaa talvea. Lapasneulonta kuitenkin tympi siinä määrin, että sain aikaan vain yhden lapasen ja vähän toisen vartta. Vasta kevään loskakelien iskiessä tajusin, että vaihtolapaset on pakko saada käyttöön jo tänä keväänä, sillä mitkään taloutemme rukkaset (mukaan lukien kurarukkaset) eivät ole täydellisen vesitiiviit.
Kylläpä näiden peruslapasten neulominen osasikin olla pakkopullaa. Enhän minä mitään muistiinpanoja ollut tehnyt, joten jouduin laskeskelemaan toiseen lapaseen silmukka- ja kerrosmääriä ensimmäisestä lapasesta. Raitalangaksi olin ostanut Gjestalin Baby Ullia, sillä huomasin olevani lähtemättömissä näistä Savon maakuntaväreistä. Lapaset on neulottu 40 silmukalla muutaman kerroksen verran edellisiä pidemmiksi, jotta menisivät seuraavanakin vuonna. Langanmenekki oli kuitenkin pienempi lyhyemmän varren vuoksi.
Kun kuopus oli saanut omat lapasensa, ilmoitti esikoinen tarvitsevansa kevääksi uudet kämmekkäät vanhojen käytyä hänen mielestään pieniksi. Sopiviksi väreiksi lapsi ilmoitti mitäpä muuta kuin mustan ja keltaisen. Ei auttanut muuta kuin kaivaa samat musta Wool ja keltainen Baby Ull esiin ja ryhtyä tuumasta toimeen.
Kämmekkäät on neulottu 2,5 mm puikolla ja 48 silmukalla, mallineule on * 1 o kiertäen, 2 o, 1 n * ja peukalokiilassa on kuusi kahden silmukan lisäyskerrosta joka kolmas kerros. Esikoinen määritteli itse kämmekkäiden värien asemoinnin, ja lopputulos onkin kuulemma "juuri sellainen kuin halusinkin". Neulominen oli vähän vähemmän takkuista kuin pikkuveljen lapasten tekeminen, mutta onneksi tämäkin projekti on nyt tehty.
Jos omilla lapsilla ei olekaan riittävästi sukkia ja lapasia (ellei mummo niitä heille neulo), muiden lapsille neulomiselle ei näytä olevan aivan yhtä suurta kynnystä. Kuopukseni omahoitaja nimittäin odottaa kesävauvaa ja päätin, että neulon tulevalle vauvalle Norwegian Sweet Baby Capin.
Ajatus väriyhdistelmästä lähti naapurini lahjoittamasta tummanruskeasta langasta, jossa ei ollut vyötettä, mutta jonka naapuri kertoi olevan merinovillaa. Paikallisesta lankakaupasta etsiskelin kaveriksi sopivaa unisex-väriä - ja päädyin tietysti vaaleanvihreään Hjertegarnin Ciao Trunte -merinovillalankaan. Voisin kai puolustautua sanomalla, etten tiedä tulevan vauvan sukupuolta, joten en voinutkaan valita vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, jotka nekin olisivat rimmanneet tummanruskeaan. Mutta toisaalta, olisin voinut valita luonnonvalkoisen tai beigen. No mutta, vihreähän on paljon pirteämpi väri!
Oman neulekäsialani ja käytössä olevan langan huomioiden loin 102 silmukkaa 2,5 mm puikolle ja tein 12 lisäys/kavennus -kerrosta joka toinen kerros ennen päälaen kavennuksia. Solmimisnauhoina on neljän silmukan i-cord, jota neuloin noin 25 cm. Hattu painaa vaivaiset 20 grammaa ja sen koko osui aikalailla haluttuun, kuvausnuken päänympärys (38 cm) kun vastaa isohkon vastasyntyneen päätä (omien lasteni päät ovat heti syntymän jälkeen 36,5 cm ja 39 cm). Hattu mahtunee vielä vähän isompaankin päähän, joten kesävauvalle siitä lienee iloa vielä alkusyksystä.
Blogimiehen työkaverien perheeseen on syntymässä myös esikoinen, joten hänellekin päätin neuloa norjalaismyssyn.
Speksit ovat samat kuin ensimmäisessä myssyssä, värit vain ovat toisinpäin. Voi olla, että värit eivät kaikkia miellytä, mutta ainakin malliltaan hattu vaikuttaa oikein käytännölliseltä ja on mielestäni erinomaisen suloinen taakse tulevan pienen hiipankin takia. Näitä taidan neuloskella enemmänkin nyt, kun esimerkiksi Jorvin sairaalan synnyttäneiden osastolle kaivataan myssyjä lahjoitettavaksi vastasyntyneille vauvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti