sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lankaa lankaa lankaa


On minulla lankaa ennestäänkin, mutta mitään vähän ohuempaa virkkauskelpoista puuvillaa ei laatikoissa jämäkuun jäljiltä enää ollut. Niinpä käännyin Ravelry-kaheleiden puoleen ja katsokaa mitä sain Satunnaisina Ystävällisinä Tekoina! Lisäksi Teisa lahjoitti minulle himoitsemistani maksullisen Lady of Shalott -huivin (Ravelry-linkki) ohjeen, joten nyt on koko kesän puuvillaiset neuleet ja virkkuut turvattu.



Neljä (!) kerää auringonkeltaista Novitan Alabamaa, joka kuiskii haluavansa muotoutua joskus aivan tietyn pikkutytön boleroksi (tosin näen näissä aurinkoisissa langoissa myös esimerkiksi kesäisiä tiskirättejä). Kerä Novitan Tennesseetä: sytomyssyhän siinä aivan selvästi. Noin 80 g tummansinistä vähän ohuempaa ja tiukkakierteistä mysteeripuuvillaa puolestaan kutsuu virkkaamaan taas yhden pikkukassin. Sokerina pohjalla 200 gramman vyyhti ohutta, pehmeää, valkoista, merseroitua puuvillaa, ilmiselvää huivilankaa nyt, kun olen vihdoin ymmärtänyt puuvillankin sopivan pitsihuiveihin.



Toisessa lähetyksessä tuli kaksi iskemätöntä kerää Novitan Virkkauslankaa varsin herkullisissa väreissä. Vihreästä onkin alkanut pikkuhiljaa muotoutua kokeiluversio Lady of Shalott -huivista, vaaleanpunaisesta tulee aivan varmasti neulottua tai virkattua taas kerran jotakin lahjaksi ystävän tyttärille. Olen jälleen kerran onnesta ymmyrkäisenä: inspiroidun ja innostun paljon enemmän näistä sekalaisista, ennalta-arvaamattomista lahjoituksista kuin lankakauppojen loppumattomista mahdollisuuksista!


Värjäyskausikin on avattu. Raparperipuska lykkäsi julmetun kokoisia lehtiä, joista haaveilin saavani ihanaa hentoa vihreää. Liottelin kattilallisen lehtiä yön yli ja keittelin ulkogrillin päällä muusiksi, siivilöin liemen ja lisäsin alunaa, vaikka periaatteessa kai raparperin oma oksaalihappokin toimii puretteena. Tässä vaiheessa liemessä oli lupaavahko kellanvihreä sävy. Liemeen upotin kokeeksi täysin kuivat vyyhdit luonnonvalkoista purku-Seiskaveikkaa. Mitä sainkaan aikaiseksi...



Tunnin keittelyn ja vuorokauden jäähtyvässä liemessä liottelun päätteeksi pesin langan, joka on kertakaikkisen keltaista. Kylmää, ehkä aavistuksen vihreään taittuvaa (kuvassa on sittenkin hieman liian lämmin sävy), melko voimakasta keltaista. Vieressä on vastaava värjäämätön purkuvyyhti ihan vain kontrastiksi.


En ole suuri keltaisen ystävä. Pidän kyllä lämpimistä, murretuista keltaisista, sellaisista okran tai sinapinsävyisistä tai oranssinkeltaisista, tai tietyissä projekteissa jopa tuollaisesta lämpimän auringonkeltaisesta kuin SYT-Alabama, mutta tämä keltainen ei ollut mitään niiden suuntaistakaan. Luultavasti sävyä olisi voinut saada muutettua toisenlaisella puretteella (rauta, kupari, viinikivi?), mutta sellaisia minulla ei ole toistaiseksi käytössä. Toisaalta, tämä kasvivärjäys on minulle lähinnä laiskanlaista kokeilua siitä, mitä pihapiiristä löytyvillä joutokasveilla voisi saada aikaiseksi helposti ja melko nopeasti, joten siinä mielessä kokeilu oli täysin onnistunut. Tästä langasta saa varmasti ihan hyvät sukat vaikkapa johonkin hyväntekeväisyyskampanjaan tai miksei itsellekin kotisukiksi.


Enköhän minä vielä nuo loputkin luonnonvalkoiset ja vaalean ruskeanharmaat Seiskaveikat johonkin kasviväripataan upota. Luulisin sieltä syntyvän ainakin jotakin maastoväristä, Sotilaskotiliittohan on päättänyt kerätä 25 000 paria villasukkia ensi vuonna asepalvelukseen astuville ja näiden sukkien värin tulisi sointua maastopukujen värimaailmaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti