Milloin käsityövimman voi katsoa muuttuneen harmittomasta harrastamisesta patologiseksi pakkomielteeksi? Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa häpeillen piilottelevansa jatkuvasti mukana kulkevia keskeneräisiä käsitöitä sekä jo valmistuneita tuotoksia puolisoltaan ja varovansa puheitaan, sillä ne käsittelevät useimmiten työn alla tai suunnitteilla olevia käsitöitä.
Viikko sitten viikonloppuna piilottelin mm. näitä:
Patalappuja lahjoitetuista jämäpuuvillalangoista Vienon Kammarille tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, kolmosen koukulla ja jo taannoin mainitulla "retromallilla". Spiraaliohjetta haikailin pitkään, kunnes osasin googlettaa oikeilla sanoilla englanniksi. Jo tekovaiheessa minulle tuli voimakas assosiaatio Pelle Miljoonaan, luultavasti käytettyjen värien vuoksi. Joillain toisilla väreillä ja ilman reunan virkkaamista ympäri yhdellä värillä malli voisi olla hyvinkin kaunis.
Jospahan näistä patalapuista sai tältä erää vähäksi aikaa hengenrauhan. Vaan edelleen saavat puikot levätä kun niin kovin virkkuuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti