Yhdessä ostamistani kirjaston poistolehdistä (Suuri Käsityölehti 11-12/2004) oli huovutettujen tumppujen ohje, johon minulla oli juuri oikeat tarvikkeet: kahta eri väristä Sandnesgarn Tovea (naapurin hylkäämiä) sekä 5,5 mm puikot. Niinpä oli luontevaa nitkutella lasten lapaset kerrankin prikulleen ohjeen mukaan.
Ohjeenmukaisin silmukoin (28) ja 60 asteen pesussa huopui 6-vuotiaan käteen sopivat tumput, jotka olivat saajalleen oikein mieluisat. Muutaman käyttökerran perusteella kestovalitusaiheeksi muotoutui kuitenkin tumppujen pysyminen käsissä ja lumen joutuminen hihoihin. Niinpä päätin neuloa tavallisesta villalangasta rannekeresorit ja ommella ne tumppujen sisään.
Tummanpunaista (ilmeisesti Woolia) oli jo lähtökohtaisesti liian vähän, joten jaoin nöttösen tasan kahtia ja neuloin näkyville jäävän resoriosan punaisella. Lisäpituutta tuli mustalla Floricalla. Silmukoita resorissa on 40, puikoissa mittaa 3 mm.
Itse olin positiivisesti yllättynyt kaksinkertaisen Toven huopumisominaisuuksista: tiivistä ja lämmintä tuli ilman, että lopputulos olisi ollut koppura. Voi olla, että kokemuksesta rohkaistuneena päädyn jossain vaiheessa suorastaan ostamaan Tovea varastoihini. Myös resoriviritelmä vaikutti kohtuullisen toimivalta eikä lainkaan hullumman näköiseltä, joten sitäkin voi tarvittaessa soveltaa tuleviin huopatumppuihin.
Tumppuihin kului lankaa yhteensä noin 55 g, joten yli jäi jonkin verran, vaikka tummanpunainen kerä vajaa olikin. Koska tänään on blogimiehen veljen vanhimman tyttären konfirmaatiopäivä, päätin neuloa ja huovuttaa hänelle lahjaksi kännykkäpussin.
Silmukkamäärä ja puikot olivat samat kuin tumpuissa, läpän neuloin 12 silmukalla ja hihnan kahden silmukan i-cordina. Koristelua pähkäilin hetken jos toisenkin, kokeilin kaikenlaista, mutta lopulta hyväksyin (hieman pitkin hampain tosin) parsinlankapurkista löytyneellä vaaleanvirheällä langanpätkällä tehdyn kirjailun. Nappi on luonnollisesti sekalaisten jämänappien laatikosta valikoitu. Taakse ompelin "tuotemerkkini" - se olikin koristelun jälkeen vaikein osio tässä projektissa - ja reunat huolittelin pykäpistoin tummanpunaisella villalangalla, joka löytyi parsinlankapurkista sekin. Tummanpunainen lanka loppui kesken hihnan, mutta sain korvattua sen Revontulihuivista yli jääneellä pätkällä; kaikenkaikkiaan lankaa kului reilut 20 g. Huovutuksen jälkeen langan vaihtumiskohtaa ei oikein huomaa, vaikka tietää, mistä kohtaa etsiä. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka viimeistely olisi voinut osua vieläkin paremmin kohdilleen.
Korttikin piti toki tehdä. Tällä kertaa lahjoituslangat inspiroivat virkkaamaan "suojelusenkelin":
Korttipohjavarastoni oli huvennut luvattoman huonoksi, lila vaikutti olemassa olevista vaihtoehdoista parhaiten rippikortin henkeen sopivalta. Nauhalaatikossa oli sopivat pätkät satiininauhoja sävy sävyyn (nauhapätkäpussin oli ystäväni joskus napannut mukaan kirpparilta minua silmällä pitäen), kangasmerkkilaatikossa oli jäljellä vielä pieniä kukkia. Enkelin ja kukat sain pysymään tukevasti kortissa kuumaliimalla. Kokonaisuus on ehkä hieman pliisu ja hörhö omaan makuuni, mutta on siinä ehkä tiettyä juhlaan sopivaa herkkyyttäkin.
Onnittelut lastemme serkussarjan ensimmäiselle rippilapselle rippiteinixille, toivottavasti punainen ja lila eivät satu olemaan pahimpia inhokkivärejäsi (ainahan voit luovuttaa pussukan vaikkapa urheiluseuran arpajaispalkinnoksi)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti