Minttumaari-huivi

Teen käsitöitä pääsääntöisesti selkeä käyttötarkoitus mielessäni. Niinpä minun ei pitänyt koskaan neuloa kolmiohuivia, koska en keksinyt, kenelle sellaisen voisin antaa. Näin oli, kunnes naapurini lahjoituslangoista eräät tietyt valkoiset kerät (naapurin mukaan Floricaa) kertakaikkiaan ponnistivat puikoille tullakseen ensimmäiseksi kolmiohuiviyritelmäkseni. Malliksi valikoitui Minttumaari Ullasta.

Jo työn alkupuolella aloin epäillä langan olevan jotakin aivan muuta kuin (purku-)Floricaa. Se oli inhottavan nukkaista ja epäilyttävän tekokuituisen oloista. Siitä huolimatta tikkasin ensimmäisen kerän loppuun vain löytääkseni vyötteen, jonka ympärille purkulanka oli keritty:

Niittyvilla-lanka on Hämeen Kehräämön (liekö moista enää maailmankartalla lainkaan, ainakin vyöte vaikuttaa melko antiikkiselta) sekoitelankaa, jossa on 16% pellavaa, 20% viskoosia ja loput polyakryylia. Metrejä 50 grammassa on vyötteen mukaan noin 195 ja suosituspuikkokoko 2-2,5 mm. Omassa huiviyritelmässäni oli käytössä ainokainen 80 cm pitkä pyöröpuikkoni, jolla oli paksuutta 4 mm, mikä lienee työn luonteen huomioon ottaen varsin oikeansuuntainen koko.

Suurista epäilyistä välittämättä puskin loppuun saakka ja pingotin huivin toivoen parasta. Reunat kuitenkin käpristyivät pingotuksesta huolimatta ja päätin vielä virkata reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja toisen rapuvirkkausta. Lankaa kului lopulta 96 g.

Lopputulos ei vastaa aivan toiveita ja unelmia eikä reuna virkattunakaan käyttäydy moitteettomasti, mutta sen laitan mieluummin langan kuin itseni syyksi. Huivi oli alunperinkin tarkoitettu sisarelleni ja hän sen myös saa - toivottavasti hän keksii sille myös jonkinlaista käyttöä.

Tämän huivin myötä meni siis neitsyys kolmiohuivien suhteen, joten eiköhän jatkoa seuraa joskus myöhemmin - paremmista langoista kylläkin.