inhoan siinä määrin vaateostoksia, etten ole saanut hankittua
vaihtovaraa. Uskomattominta onkin, etten aikaisemmin tullut edes
ajatelleeksi, että voisin ommella yöppärin itse. Onneksi ajatus lopulta
juolahti mieleeni ja innostuin penkomaan trikoovarastojani. Kaikki
tarvikkeet vetoketjua myöten löytyivät kuin tilauksesta omasta
kangaskaapista.
Kaavan löysin helpoiten Ompele tenavien tamineet 0-4 -vuotiaille
-kirjasta, jonka ystäväni oli aikanaan saanut itse lahjaksi ja jonka
hän lahjoitti minulle, koska ei itse harrasta lainkaan ompelemista.
Kirja on edellisen vuosikymmenen alkupuolelta, mallit ovat
kasarihenkeen leveitä ja pussittavia, kaavat on annettu kokonaisina
saumavaroineen (mikä hankaloittaa kaavojen jäljentämistä) ja
ompeluohjeet ovat lievästi ilmaisten ylimalkaisia, mutta arvelin, ettei
yöhaalarin kanssa olisi niin tarkkaa. Kokojakin löytyi paremmin kuin
pikavilkaisun perusteella käsityölehtien haalarimalleista, tämä versio
on kokoa 92 cm.
Harmaameleerattu trikoo on sikasäkki-osastoa.
Trikoota oli tusinan identtisen hulpiosoiron pinkka, aivan kuin
teollisuuskoneen leikkaamana, ja sen verran kapeaa, ettei leveys riitä
esimerkiksi t-paitoihin. Sen sijaan yöhaalarin kappaleisiin kangaspalat
olivat aivan optimaalisia. Hihojen laivastonsininen ribbitrikookin
lienee sikasäkistä samoin kuin hihansuiden ja kauluksen resorit.
Vetoketju on purkukamaa ties mistä, jalkapallokangasmerkki on esikoisen
puhkikuluttamista pikkuhousuista. Vain jalansuuresorin olen aikanaan
ostanut itse kaupasta.
Vetoketju jäi lopulta vähän niukanlaiseksi, mutta muuten olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Likaisenharmaa trikoo maastoutuu yllättävän mukiinmeneväksi
tummansinisen parina. Jälleen kerran keksin siis käyttöä kankaille,
joista en alunperin uskonut saavani aikaiseksi mitään käyttökelpoista.
Harmaan trikoo haastoi tekemään kuopukselle myös pientä rooliasustetta.
Kerhoissa on vapun alla naamiaisteema eikä kuopukselle ole toistaiseksi
ollut tarjolla mitään sopivaa rekvisiittaa. Niinpä ompelin
hiirikypärämyssyn:
-kirjasta, jonka ystäväni oli aikanaan saanut itse lahjaksi ja jonka
hän lahjoitti minulle, koska ei itse harrasta lainkaan ompelemista.
Kirja on edellisen vuosikymmenen alkupuolelta, mallit ovat
kasarihenkeen leveitä ja pussittavia, kaavat on annettu kokonaisina
saumavaroineen (mikä hankaloittaa kaavojen jäljentämistä) ja
ompeluohjeet ovat lievästi ilmaisten ylimalkaisia, mutta arvelin, ettei
yöhaalarin kanssa olisi niin tarkkaa. Kokojakin löytyi paremmin kuin
pikavilkaisun perusteella käsityölehtien haalarimalleista, tämä versio
on kokoa 92 cm.
Harmaameleerattu trikoo on sikasäkki-osastoa.
Trikoota oli tusinan identtisen hulpiosoiron pinkka, aivan kuin
teollisuuskoneen leikkaamana, ja sen verran kapeaa, ettei leveys riitä
esimerkiksi t-paitoihin. Sen sijaan yöhaalarin kappaleisiin kangaspalat
olivat aivan optimaalisia. Hihojen laivastonsininen ribbitrikookin
lienee sikasäkistä samoin kuin hihansuiden ja kauluksen resorit.
Vetoketju on purkukamaa ties mistä, jalkapallokangasmerkki on esikoisen
puhkikuluttamista pikkuhousuista. Vain jalansuuresorin olen aikanaan
ostanut itse kaupasta.
Vetoketju jäi lopulta vähän niukanlaiseksi, mutta muuten olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Likaisenharmaa trikoo maastoutuu yllättävän mukiinmeneväksi
tummansinisen parina. Jälleen kerran keksin siis käyttöä kankaille,
joista en alunperin uskonut saavani aikaiseksi mitään käyttökelpoista.
Harmaan trikoo haastoi tekemään kuopukselle myös pientä rooliasustetta.
Kerhoissa on vapun alla naamiaisteema eikä kuopukselle ole toistaiseksi
ollut tarjolla mitään sopivaa rekvisiittaa. Niinpä ompelin
hiirikypärämyssyn:
Malli on Ottobre Designin ilmaisia nettikaavoja parin vuoden takaa, koko 52 cm. Reunat
huolittelin resorilla ja korvat lisäsin päälakisaumoihin, niiden malli
on omasta päästä. Kuopus tuntui tykkäävän siinä määrin, että uskon
päähineen jopa pysyvän päässä tarvittaessa. Toivon löytäväni kaapin
kätköistä harmaameleeratun paidan ja mahdollisesti housutkin, joiden
peppuun voisi virkata hiirenhännän. Mikäli sopivaa paitaa ei löydy,
täytynee harkita senkin valmistamista itse.
huolittelin resorilla ja korvat lisäsin päälakisaumoihin, niiden malli
on omasta päästä. Kuopus tuntui tykkäävän siinä määrin, että uskon
päähineen jopa pysyvän päässä tarvittaessa. Toivon löytäväni kaapin
kätköistä harmaameleeratun paidan ja mahdollisesti housutkin, joiden
peppuun voisi virkata hiirenhännän. Mikäli sopivaa paitaa ei löydy,
täytynee harkita senkin valmistamista itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti