Mekkopari eli pari mekkoa

Vaikka perhekunnassamme bloginpitäjä edustaa ainoana hameväkeä, olen koukussa (liivi-) mekkojen ompeluun. Tällä kertaa sikasäkistä löytyneet kankaanpalat suorastaan vaativat saada tulla ommelluiksi. Alunperin kyseiset neljä identtistä kankaanpalaa (jälleen leikkuujätettä?) aiheuttivat lähinnä puistatuksia, mutta vähitellen kuosi alkoi vaikuttaa vähintäänkin siedettävältä. Kun kankaanpalojen muotokin oli optimoitu liivimekkoja varten ja arkistoimattomien kaavojen pinosta löytyi tarkoitukseen sopivat kaavat, oli kohtalo sinetöity.

Malli on alunperin sivuista avonaisen, nauhoilla sidottavan essumekon malli kokoa 80 cm (Suuri Käsityölehti 4/2002), mutta ihan pätevät perusliivimekot näistä tuli, helmaa tosin pidensin sen, mitä kangaspalat antoivat myöten. Kangas on jotakin ohuen collegekankaan paksuista neulosta, jossa kuitenkin nurja puolikin on sileä. Kaulukset ja kädentiet (sekä toisessa mekossa myös helma) on huoliteltu valkoisella sekundaresorikaitaleella; huolittelu ei ole aivan noin heikkolaatuista kuin kuvasta luulisi (vetoan pakatun kuvan pikselöitymiseen). Valkoista resoria - aivan kuten vaaleansinistä ja harmaatakin - oli sikasäkissä, jälleen kerran kummallisen kapeiksi soiroiksi leikattuna. Toisessa mekossa on vasemmalla olalla nepparit, päällimmäinen on puhtaasti pujotettavaa mallia.

Pitkästä aikaa en keksi, kenelle nämä lahjoittaisin, joten toistaiseksi ne siirtyvät valmiiden töiden hyllylle tilaa viemään. Jos lähipiiristä ei halukkaita ottajia löydy, lahjoittanen nämä hyväntekeväisyyteen.