Käsityötyhjiö uhkaa. Langat ovat loppumassa ja uusiin ompeluprojekteihin paneutuminen vaatisi korkeampaa aivotoimintaa. Niinpä päätin sivistää itseäni pitkästä aikaa aamun sanomalehden parissa.
Saatuani oman puurolautasen ja kahvikupin eteeni kuopus vaati kovaäänisesti mysliä puuroonsa. Avasin lehden, kun perheen isä hoiti uhkaavan kriisin viimeisenä aamutoimenaan ennen töihin lähtöä. Ehdin pari sivua eteenpäin, kun kuopus oli hoidellut puuronsa ja halusi pois. Putsasin pahimmat puuropommit sekä pojasta että lattialta ja suunnittelin siirtäväni astiat pesukoneeseen ja pyyhkiväni pöydän myöhemmin, jotta pääsisin takaisin lehden pariin. Suunnitelma tyssäsi siihen, että astianpesukoneessa oli vielä puhtaat astiat. Olkoon, joten pinosin lautaset tiskipöydälle ja istuin kahvin ja lehden ääreen.
Ehdin juuri ja juuri paneutua seuraavaan aiheeseen, kun kuopus kiipesi pöydälle ja parkkeerasi lehden päälle. Yritin lempeästi siirrellä pieniä jäseniä kulloinkin luettavan tekstin tieltä, mutta kun nenäni alle työnnettiin käryävä peräosasto, luovutin. Pakkohan aamiais(t)uloste oli raivata.
Pylly- ja vaippahuoltoa suorittaessani havaitsin lattialla likapyykkiä, joka muistutti, että koneessa odotti puhdas vaippapyykki kuivausrumpuun siirtämistä. Perhana, odottakoon, minä menisin pakollisen huoltotauon jälkeen heti takaisin lehden pariin - ja niin tein. Tällä kertaa pääsin jo pari sivua eteenpäin, kunnes kuopus kiipesi takaisin lehden päälle ja alkoi repiä sitä. Koska tilanne uhkasi ajautua äänekkääksi yhteenotoksi, totesin parhaaksi ryhtyä tyhjentämään astianpesukonetta, sillä siitä puuhasta kuopuskin yleensä pitää. Samalla vauhdilla saattoi tietysti ladata likaiset sisään ja siivota pöydän.
Koska lehdenlukurauha ei ollut edelleenkään kovin todennäköinen vaihtoehto, keräsin lattialta likapyykit viedäkseni ne kodinhoitohuoneeseen. Siellä totesin, että narulla roikkuu puhtaat pyykit. Siirsin vaipat koneesta rumpuun ja ryhdyin viikkaamaan puhdasta pyykkiä, jotta saisin aikanaan vaipat tilalle kuivahtamaan rummun jättämästä jäännöskosteudesta. Ompelupöydällä jökötti edellinenkin pino puhdasta pyykkiä. Tässä vaiheessa kuopus alkoi osoittaa olevansa eri mieltä myös tästä aktiviteetista. Turha kuvitellakaan, että unohtuisin ompelupöydän ääreen penkomaan kankaita ideoitten toivossa.
Sain vietyä puolet puhtaista pyykeistä hyllyyn huutava kuopus perässäni, kunnes otin käyttöön järeät aseet: Fröbelin palikoiden leikkilaulut -dvd:n. Loppupuolisko pyykeistä siirtyi jo helpommin paikoilleen. Esikoinen raportoi magneettitikkuleikeistään ja tajusin, ettei hän ollut ehtinyt vielä edes aamupuuropöytään. Jos nyt siirtyisin takaisin lehden pariin, esikoinen taatusti hyökkäisi pöytään tarvitsemaan sitä-ja-tätä ja selittämään ummet ja lammet. Parasta siis koettaa onneaan blogin parissa. Tänne asti päästyäni kuopus on ehtinyt esittää muutamaan otteeseen vastalauseensa kerta kerralta kovenevin äänenpainoin.
Toistaiseksi tiedän siis suunnilleen saman kuin eilenkin: Katainen on erottanut Kanervan ja rekrytoinut Stubbin. Hammaslääkäriliitto tukee valintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti