Oman bloginpidon ohella olen innostunut selailemaan tuttujen ja tuntemattomien käsityöblogeja. Tunnelmani vaihtelevat laidasta laitaan. Ihailen aidosti taitavia ja luovia ihmisiä, jotka hallitsevat sekä verbaalisen että visuaalisen ilmaisun itse käsityötaidon ohella. Näiden blogien äärellä tunnen paitsi kunnioitusta, myös haikeutta - ja ehkä vähän alemmuudentunteitakin. Omat kyhäelmäni tuntuvat silloin kovin vaatimattomilta ja etenkin tietotaito mitättömältä. En hallitse minkään käsityön alalajin materiaaleja, työvälineitä tai menetelmiä kunnolla, sillä olen liian kiinnostunut vähän kaikesta perehtyäkseni mihinkään perinpohjin. Lopputuloksena ei voi olla muuta kuin keskinkertaisuutta - keskinkertaisuus taas ei ole järin kiinnostavaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, etteivät etenkään neulojat voi olla huonoja ihmisiä. Pässinpäät eivät kertakaikkiaan harrasta neulomista. Blogikommenteista välittyvä empatia ja kannustus on käsinkosketeltavaa. Oma kaipuu yhteisöllisyyteen tahtoo joskus riistäytyä hallinnasta, kun halu kuulua joukkoon vyöryy yli. Niinä hetkinä tekisi mieleni erikoistua ja päästä sisään ytimeen - sekä asian että joukon.
Käsityövaihdot ja teemaprojektit ovat oma kiehtova lukunsa. Välillä huokailen, miten upeita vaihtoja on toteutettu ja ohikiitävän hetken haikailen itsekin mukaan johonkin vaihtoon tai projektiin. Yleensä palaan kuitenkin nopeasti maan pinnalle, sillä todellisuudessa en sittenkään haluaisi itse mitään. Nautin enemmän siitä, että pääsen tavarasta eroon kuin siitä, että lisää kertyy nurkkiin. Voisihan sitä kai lähteä johonkin vaihtoon vain antavana osapuolena - mutta moniko lopulta haluaisi saada puolivillaisia viritelmiäni, joissa kantavana teemana on ollut luksuksen sijaan jokin nuukailun alalaji. Lakkoilukaan ei ole oikein minun juttuni, sillä ostan joka tapauksessa harkiten ja järjellä tarpeeseen enemmän kuin silkasta mielihyvästä. Lankavarastonikin pysyttelee tiukasti alle kilon lukemissa (kangasvarastoni paljastan jokin toinen kerta).
Näinollen pysyttelen omalla linjattomalla linjallani ja seurailen ihaillen yhteisöllisyyttä taustalta. On kuitenkin mukava kuulua joukkoon - tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti