Tarinaa kankaiden takaa

Olen useampaankin otteeseen viitannut käyttäneeni kirpputorikankaita, joten ehkäpä sananen niistä. Joitakin kankaita olen hankkinut SPR:n Kontista, mutta paikan hintapolitiikan muututtua varsin epäystävälliseksi kotihoidontukea päätulonaan nauttivalle olen jopa onnistunut ohittamaan Kontin kangaslaarit kopaisematta niitä kertaakaan. Sen sijaan tein uskomattomat kaupat puolitoista vuotta sitten: ilmoitin suosikkinettikirpputorillani ostavani kankaita ja käsityötarvikkeita edulliseen hintaan. Sen johdosta eräänä loppukesän 2006 iltana pihaamme pärähti auto takakontti täynnä kankaita. Ostin koko satsin pikavilkaisun perusteella 45 euron hintaan (enempää ei käteistä talosta löytynyt). Jos oikein muistan, kankaita oli puolenkymmentä pahvilaatikollista ja muovikassillista, värejä ja laatuja joka lähtöön. Tovi jos toinenkin tuli vietettyä kuistilla laatikoita ja pusseja peraten ja järjestellen, yksi laatikollinen meni suoraan Kontin keräyspisteeseen, loput päätyivät täyttämään yhden kaapin kodinhoitohuoneesta.

Voi mikä aarreaitta kangaskaappini nyt onkaan! Sisustuskankaita, vaatekankaita, tilkkuja, pitsejä, tekonahkaa, vakosamettia, vuorikankaita, villakankaita, tekoturkista, polyesterivelouria, enstexiä... ja paljon muuta. Tämä on nyttemmin koko pienen käsityöpajani perusta: mitä minulla ei ole, sitä ilmankin voinee tulla toimeen - ainakin suurimman osan aikaa.