perjantai 19. toukokuuta 2017

Krysanteemi

Neulojienkin maailmassa muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Kaksivärinen patenttineule, jota englanninkielisen brioche-termin vuoksi tuttavallisesti briossiksikin kutsutaan, taisi jo mennä pois muodin terävimmältä huipulta, mutta milloinkas minä olisin muotivirtauksien mukaan mitään tehnytkään. Mikä sitten sai minut tarttumaan kaksiväriseen patenttiiin juuri nyt, vaikka itse tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu? Jäljet sylttytehtaalle ovat lyhyet ja ne johtavat kirjastoon, josta lainasin hiljattain Vicki Twiggin kirjan Kääntöneuleet (kuva kustantajan eli Minervan sivulta röyhkeästi napattu):


Kirjassa esitellään uudeksi väitetty silmukkatyyppi, Twigg stitch, ja niistä muodostuva kaksivärinen ja kaksipuoleinen joustinneule. Olihan sitä pakko kokeilla ja ryhtyä analysoimaan, miten Twigg stitch oikeastaan eroaa kaksivärisestä patenttineuleesta. Hetki siinä meni, ja johtopäätökseni oli lopulta se, että Twigg stitch on vain yhdenlainen tapa tehdä kaksiväristä patenttia molemmilla väreillä yhtä aikaa. Itse tekniikan takia lankojen kireys on hieman erilainen kuin patenttineuleessa, joten myös väritasapaino on jossain määrin erilainen nurjien silmukoiden kohdalla. Lisäksi Twigg stitch -metodilla on mahdollista saada aikaan kavennuksia ja lisäyksiä, jotka toistuvat samanlaisina neuleen molemmin puolin, eri väreillä vain. Erinomaisen houkutteleva tekniikka siis, joten päätin kokeilla Twigg stitch -metodia johonkin pieneen kaksiväriseen patenttimalliin. Malliksi valikoitui Soile Pyhänniskan eli Neulovan nartun Krysanteemi-kämmekkäät.

Kokeilin saman tien luoda silmukat Twiggin kirjassa esitellyllä italialaisella aloituksella, jossa virkataan ensin apulangalla ketjusilmukkaketju ja sen avulla luodaan silmukat kahdella värillä tietyllä tavalla lankoja kieputellen. Apulangan purkamisen jälkeen luontireuna jää joustavaksi ja joustin ikään kuin jatkuu reunan yli nurjalle puolelle. Kätevää kerrassaan. Vaan siihen se kätevyys sitten jäikin. Sinänsä Twigg stitchin metodilla neulominen kävi kätevästi kirjoneuleisiin tottuneelta, mutta voi tuska miten neulos alkoikaan kiertyä spiraalille! Kävin kurkkaamassa Twiggin Ravelry-ryhmää ja totesin, että joku muu oli tehnyt saman huomion. Purkuun siis, ja Krysanteemit työn alle ihan rehellisellä kaksivärisellä patenttineuleella. No, luontikerroksen tein edelleen kuten yllä kuvasin, ja vielä ensimmäisen varsinaisen pyöröneulekerroksenkin Twiggin tyyliin, mutta sitten siirryin patenttiin.


Kuvan kämmekäsparin neuloin rennosti 1,75 mm puikoilla, lankoina käytin okrankeltaista Malabrigo Sockin sekä hiilenharmaata Lanitium ex Machinan Basic Sockin jämää; kulutusta en tullut mitanneeksi sen tarkemmin, mutta vajaan 30 gramman Malabrigo-jämästä jäi vielä reilu nöttönen jäljelle. Sen verran sooloilin vielä alussa, että neuloin yhteensä viisi kerrosta kaksiväristä patenttia / Twigg stitchiä, ennen kuin aloitin varsinaisen kuvion. Päättelykerroksen jouduin tekemään arviolta neljästi, ennen kuin se oli riittävän löysä (tiukka se on vieläkin), ja siitä viisastuneena jätin peukaloon pari ylimääräistä silmukkaa ja päättelin sen silmukat vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Ei kerrota kenellekään, että toiseen kämmekkääseen jäi nurjalle puolelle pari virhettä. Huomasin ne vasta lankoja päätellessäni, muuten olisin luultavasti purkanut virheisiin saakka ja neulonut uudelleen. Vaan hullu ei huomaa, ja viisas ei virka - ja nyt se on todistettu, etten taida olla järin viisas. Jospa siitä huolimatta kauniit patenttikämmekkäät löytäisivät käyttäjän, sillä itsehän en tämän sortin kädenlämmittimiä enää käytä, kun nykyinen työni ei vaadi pitkiä istuntoja näppäimistön äärellä.

Sen verran tuo Twigg stitch jäi kutkuttelemaan, että täytynee joskus palata uudelleen jonkin kaksivärisen patenttineuleohjeen pariin ja vääntää se Twiggin tyyliin. Tai voisihan sitä suunnitella jotain omaakin, vaikkapa kirjan kannessa olevan huivin kaksivärikuvioinnin tyylistä kääntönreunusta sukkiin?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.


Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!


Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kun vielä pystyi neulomaan

... neuloin taas kerran kirjoneulesukat, joiden mallikuvion nappasin Suuresta Kinnaskirjasta.


Aloitin nämä varpaista lähtien savolaisessa retriitissä neulottavaksi. Siellä ohi ajoi kuitenkin Sock Madnessin kisakierros, ja senkin jälkeen takkusi vähän. Jostain syystä mallikuvio vaati jonkinlaista tarkkaavaisuutta ja vähän löysänsorttistakin olin ryhtynyt neulomaan, mikä ei koskaan tuota ihan yhtä siistiä lopputulosta kuin napakka neulominen. Vaan mitäpä eivät laatulangat pelastaisi: näissä käytin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä vaaleanharmaa Phantom ja tummanruskea Trial&Error -uniikki, jota lähinnä oleva vakioväri on Robusta. Kuviokohdistuksen vaihdoin tarkoituksella toiseen sukkaan päinvastaiseksi (ts. toisessa sukassa keskellä edessä/päällä oleva kuvio on toisessa sukassa keskellä takana/pohjassa), sillä olisihan se nyt ihan liian tylsää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista sukkaa...

Rennosta neuleotteesta johtuen näistä 72 silmukan sukista tuli aika reilut, sellaiset arviolta kokoluokan 40-41 jalkaan sopivat. Hyvä niin, sillä sen kokoluokan sukkia onkin lahjalaatikossani vähemmän kuin omaan pienempään jalkaani sopivia. Eivätköhän nämäkin jollekulle sukankuluttajalle kelvanne, vaikkeivät itseäni lopulta (luksuslankoja lukuunottamatta) kovin sykähdyttäneetkään.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun ei pysty neulomaan

... tulevat sanat.


Jospa olisinkin sorsa.
Rantasulassa sukeltaisin
pyrstösulat pystyssä
ei huolta huomisesta.

Tai sitruunaperhonen.
Sinne tänne lepattaisin
kevättuulesta huumaantuneena.

Vaan ehkä kaikilla murheensa.
Sulaako lampi, pesälle paikka,
löytyykö puoliso, miten avuttomia poikaset.

Ja se pahuksen vastatuuli.
Juuri kun kevään ensimmäinen leskenlehti oli löytynyt.



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tiput, puput ja lampaat

Takana on neulojan vuoden kohokohta ja paras viikonloppu: savolainen neuleretriitti Kierot Puikot. Sieluni ja kehoni ovat hyvin ravitut, mutta työpäivän sijaan mieli olisi halajanut lepoa ja hiljaisuutta, niin kokonaisvaltaisen tyhjentävä kokemus tuo jokakeväinen retriitti on. Tänä vuonna tulin poikkeuksellisesti neuloneeksi melko maanisesti koko retriittiviikonlopun, kiitos Sock Madnessin kolmannen kisakierroksen, joka alkoi lauantaiaamuna. Siinä sitten yhdessä rakkaan ystäväni kanssa ryhdyimme urakoimaan samaa Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My! -mallia, sillä hänkin on edelleen kisassa mukana.

Olin ottanut mukaan oman sukkalankajämäpussini, mutta turvauduin omissa lankavalinnoissani rohkeasti myös muiden retriittiläisten jämiin. Sopivaa päävärin lankaa minulla ei ollut, joten lauantain aikana neuloin kaksi sukanvartta ja jäin savusaunan ajaksi pohdiskelemaan, ostaisinko lankakauppiaalta vyyhdin vai jättäisinkö sukkien loppuunsaattamisen kotiin, jossa minulla oli potentiaalisesti sopivan väristä lankaa sukkien teriin. Vaan sitten tuli lankalotto, jossa minulla kävi satumainen tuuri: pääsin etujoukoissa valitsemaan palkintoni, ja sieltähän se kisasukkien päävärilanka löytyi!


Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Alkuun neulotaan raidallinen kaistale aina oikein -neuletta, joka sitten kierretään viiden silmukan välein korkkiruuville ennen pyöröneuleeseen siirtymistä. Olin kovasti skeptinen reunuksen suhteen, mutta onneksi kierrereuna asettuu valmiissa sukissa ihan siedettävästi. Noin muutoin nämä sukat ovat ihan tavalliset kirjoneulesukat, joissa vain on aika montaa eri väriä. Kivaa ja koukuttavaa, eikä edes runsas pääteltävien langanpäiden määrä haitannut.

Sattuihan siinä retriittihuumassa pieniä hasardejakin, niin kuin synkän ja myrsyisen taivaslangan kanssa: ensimmäisen taivasosion loppupuolella aloin ihmetellä, miksi harmaa lanka tuntuu niin paksulta, minkä jälkeen totesin sen olevan 6-säikeistä 4-säikeisen sijaan. No, sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Niin, ne langat, pelkkää parhautta. Kraft Hand-Dyedin 6- ja 4-säikeisiä sukkalankoja, Lanitium ex Machinan Basic Sockia, Louhittaren Luolan Väinämöistä ja ihan vähän valkoista Regiaa sekä Stepiä. Ihan sama, mitä mieltä on kuvioista ja kokonaisdesignista, värejä ja lankoja ei voi moittia. Kiihkeä retriittineulonta siivitti minut tällä kierroksella oman joukkueeni nopeimmaksi, joten raivasin tieni vielä kerran uudelle kierrokselle sukkahulluutta. En valita.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sydämeni laulu

Miten onkaan ihminen perso kehuille ja positiiviselle palautteelle erityisesti silloin, kun itsetunto on ottanut tavallista enemmän osumaa ja itseluottamus on horjunut. Onnekseni minulla on käsityöharrastukseni, joka tarjoilee onnistumisen kokemuksia silloinkin, kun ne muutoin ovat vähissä. Yksi mieltä nostattavista hetkistä oli julkaista viimeinkin Suomi 100 -sukkakilpailuun suunnittelemani Sydämeni laulu -mallin ohje Ravelryssa.


Nämä sukat on jo kertaalleen blogissani esitelty, joten spekseistä ei sen enempää. Pirkanmaan kotityö laati kisasukkieni pohjalta oman ohjeversionsa, joka julkaistiin Suuressa Käsityölehdessä 3/2017. Olin kyllä tarjoutunut antamaan lehteen painettavan ohjeen pohjaksi itse kirjoittamani ohjeen, mutta eipä sitä kukaan kaipaillut. Lehden ohje poikkeaakin hieman omastani, eikä sen perusteella pysty täsmälleen suunnittelemaani mallia toteuttamaan. Kun lehden ilmestymisestä oli kulunut noin kuukausi ja oletin huhtikuun numeron jo ilmestyvän, latasin Ravelryyn sekä suomen- että englanninkieliset ohjeet. Mikä sitten saikaan sydämeni laulamaan?


Listasijoitus - jo toisen kerran tänä vuonna! Tällä kertaa kärkisija jäi saavuttamatta, mutta ihan yhtä hienolta tuo kolmostilakin tuntuu, niin kuin tuntuvat ne lukuisat kiittävät ja kehuvat kommentit, joita tälläkin kertaa sain. Miten kiitollinen olenkaan, että neuleeni ja ohjeeni ilahduttavat paitsi minua itseäni, myös monia muita.

Ja niin tässäkin risukasassa on taas paljon, paljon valoisampaa. Eikä suunta voi olla kuin eteen ja ylöspäin, sillä neulojan vuoden kohokohtaan eli savolaiseen neuleretriittiin on enää kaksi yötä! Vatsalihakset vapiskaa, viikonlopun mittainen nauruterapia on aivan nurkan takana!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kohtuullista hulluutta

Sock Madnessin toinen varsinainen kisakierros tarjoili pääosin helppoa, nopeaa ja suoraviivaista kirjoneuletta Mod Madness -ohjeen muodossa. Suurimman ongelman tuotti kantalappu, jossa oli suhteettoman paljon kerroksia verrattuna muuhun sukkaan, joten kantalappu oli neulottava mahdollisimman napakasti muuta sukkaa pienemmillä puikoilla.

Otin hommaan niin rennon otteen, että sukista tuli kisavaatimusten mukaisesti neulottuina miesten kokoa, vaikka silmukoita oli vain se minulle normaalisti sopiva 72 ja käytin vakiopuikkojani eli 2,25-millisiä (paitsi kantalapussa 1,75-millisiä). Langoiksi valitsin mustan Novita Venlan ja syklaaminpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan.



Eipä näistä nyt kai mitään sen kummempaa ole sanottavaksi. Sukansuun joustin oli kantalapun ohella muuta sukkaa hitaampaa nykertämistä, ja kärki omaan makuuni turhan pitkä ja suippo, aivan kuten kantakäännöskin. Lopulta onnekseni koitui tavallista löysemmin neulominen, mikä yhdessä tiukasti neulotun kantalapun kanssa häivytti kantapään ja muun sukan epäsuhtaa. Sukat sopivat esikoiseni kapeaan kokoluokan 42-43 jalkaan, joten taidan pidättäytyä alkuperäisestä suunnitelmastani purkaa sukkien kärjet ja osan terästä neuloakseni terät lyhyemmiksi ja kärjet pyöreämmiksi. Eiköhän nämä sukat istune myös naisille, joiden jalka on kokoluokkaa 40-41 ja lesti vähän leveämpi kuin omani.

Neulomisaikaa sukat veivät (muun elämän ohella) torstai-illasta lauantai-iltaan, ja taisin olla oman joukkuneeni neljäs tai viides tällä kierroksella. Sinänsä malli oli omaan makuuni vähän tylsänsorttista neulottavaa, joten toivon kisan tuovan eteeni vielä jotain addiktoivampaakin kirjoneuletta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ihan perus

Tulin ostaneeksi joskus tammi-helmikuussa kirpputorilta kahden euron lankapussin, jossa oli toistasataa grammaa Regia Activea valkoisena ja intensiivisen turkoosina. Ajatuksissa oli testata tuo "avaruusteknologialanka" (sellaiseksi muistelen Activea joskus tituleeratun) neulomalla muutamat juhlavuoden vauvasukat KYS:ssa tänä vuonna syntyville jaettavaksi. Langan kuitukoostumus kyllä arvelutti, sillä en ole suuri tekokuitujen ystävä, ja niitä tuossa langassa on yli puolet.

Kun lopulta toimeennuin asian äärelle, kuulin, että KYS:n vauvasukkakiintiö koko vuodelle olikin jo täynnä. Vaan eipä hätää, kun samaan hengenvetoon tiedotettiin, että syöpäosastolla otettaisiin kiitollisina vastaan ihan aikuisten kokoisia villasukkia potilaille annettavaksi. Mikäs sen parempaa, neuloa kerralla koko lankasatsi hyvään tarkoitukseen, eikä tarvitsisi nyhertää mitään miniatyyrikokoista.

Hetken aikaa pyörittelin ajatuksissani erilaisia kirjoneulevaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin ihan tavallisiin perusraitasukkiin:


Sukat on neulottu 2,75 mm puikoilla, 56 silmukalla ja 3 o, 1 n -joustinneuleella, kantapääkäännös on pyöreä ja kärjessä nauhakavennus. Kylläpä olikin kerrassaan outo fiilis neuloa pitkästä, pitkästä aikaa niin perussukat kuin olla ja voi, ja vielä tuollaisesta paksummasta langasta! Rehellisyyden nimissä on todettava, että tylsäähän se oli, ja puoliväkisin pusersin sukkaparin valmiiksi Sock Madnessin ensimmäisen kisakierroksen loputtua osaltani. En erityisemmin pitänyt Activen neuletuntumastakaan, se kun oli kuin mikrokuituista siivousliinaa olisi käsitellyt. Vaan valmiit sukat ovat kyllä pehmeät ja kutittamattomat, ja toivottavasti myös lämpimät, joten ne lienevät oikein sopivat syöpäosastolle lahjoitettaviksi.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kirsikankukkia

Liekö kirsikkapuiden kukinta-aika jo ohi Japanissa, mutta minä ainakin unohdin lahjakkaasti blogata maaliskuun loppupuolella Ravelryssa julkaisemani, jo viime alkusyksystä suunnittelemani ja vihdoin vuoden alusta ohjeeksi asti kirjoittamani Call Them Cherry Blossoms -sukkamallin. Sen myötä haastoin itseni suunnittelemaan ensimmäisen kokonaan kirjoneuleisen, varpaista aloitetun mallin, jossa on tuo kantapään takana oleva kiila.


Kuvan versio on neulottu teollisesti "liukuvärjätystä" vihreästä Opalista ja luonnonvalkoisesta Novita Venlasta 2,25 mm puikoillaIhan ensimmäisessä versiossa kukkia oli paljon enemmänkin, mutta se näytti niin tukkoiselta, että päätin kukkaketjujen olevan kauniimpi vaihtoehto. Toisen sukan neuloin vaihtaen värien paikkaa. Harkitsin sarjoittavani mallin useammallekin silmukkamäärälle ja tarjoavani sitten ohjetta Sock Madnessiin, mutta syksyn ja alkutalven pimeys yhdistettynä työstressiin lykkäsi ohjeenkirjoituksen tammikuulle, jolloin oli jo liian myöhäistä sukkakisan suhteen. Koska tammikuussa ensimmäisten sukkien neulomisesta oli jo monta kuukautta, oli melkein pakko neuloa toiset, jotta saattoi ohjeen ylipäänsä kirjoittaa. Kakkospariin otin puikoille valkoista ja punaista Venlaa, ja tein malliin vielä viimeiset viilaukset.


Puna-valkoisessa parissa pidin värien järjestyksen samana, mutta vaihdoin väridominanssia. Tällaisessa pystyraitamallissa dominanssilla on totisesti väliä: kuvassa vasemmalla olevassa sukassa valkoinen on dominoiva väri, oikeanpuoleisessa punainen. Villaviidakon Emmalle kiitos puna-valkoisten sukkien kuvaamisesta; tuota pohjan ja kantapään takaosan kuvammista en olisi totisesti saanut itse tehtyä omissa jaloissani!

Olin oikein tyytyväinen sekä malliin että ohjeeseen, ja niin taisi olla moni muukin neuloja Ravelryssa, sillä Call Them Cherry Blossoms nousi hetkeksi hot right now -listan kärkeen:


Tämä on niitä maksuttomia neuleohjeita julkaisevan amatöörisuunnittelijan tähtihetkiä, nähdä oma mallinsa listaykkösenä. Tai no, itse ehdin todistaa vain kakkossijan, mutta parikin neulojatoveria otti kuvallisen todistusaineiston ykkössijasta, lämmin kiitos siitä heille!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Älä droppaa mun tunnelmaa

Selvitettyäni tieni Sock Madnessin karsintakierrokselta varsinaiseen kisaan ja 16 kansainvälisen joukkueen joukossa viidenneksi nopeimmaksi rankattuun porukkaan oli aika odotella ensimmäisen kisakierroksen ohjetta. Se kolahti sähköpostiin oikeastaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä: maanantaiaamuna kahdeksalta. Onneksi Dropping Madness Socks -malli vaikutti ensisilmäyksellä ihan mukiinmenevältä ja työpäivän aikana sain vision siihen sopivista, muista sukkaprojekteista yli jääneistä langoista, joten maanantai-iltana pääsin aloittelemaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vaan sittenpä tulikin jonkin sortin arviointivirhe, ja jossain kumman mielenhäiriössä valitsin työn alle ohjeen isoimman koon. Arvelin nimittäin neulovani napakalla käsialalla miesten kokoiset sukat mustanharmaasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Black Pearl ja keskiharmaasta Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Ashes. Virhe. ISO virhe. Tiukkistelu pisti kädet koville, ja isohko silmukkamäärä yhdessä reilun kerrostiheyden kanssa tuntui hidastavan etenemistä tuskallisesti. Ohitettuani ensimmäisen sukan kantapääkohdan tajusin vielä lankojen loppuvan todennäköisesti pahasti kesken.

Mitäpä siinä muuta kuin purkamaan koko sukanalku eli lähes kolmen illan neulomisurakka. Siitä viisastuneena siirryin suosiolla suoraan pienimpään kokoon ja päätin neuloa ihan rennosti eli selvästi löysempää. Paljon helpompaa käsille, ja ennen kaikkea neulominen alkoi edetä jouhevammin ja sitä myöten nopeammin. Lopulta koko sukkapari vei reilun parin arki-illan sekä lauantain neulomisajan verran. Loppua kohti hommassa alkoi olla vähän urakoinnin makua, kun joukkueeni paikat alkoivat täyttyä kiihtyvällä vauhdilla ja pelkäsin, etten kenties selvittäisikään tietäni seuraavalle kierrokselle, jos jättäisin sukkien valmistumisen sunnuntaille. Hyvinhän siinä viimein kävi, ja se sunnuntaikin olisi riittänyt. Vaan mieluummin reilusti ajoissa kuin aivan viimetingassa.


Mallineuleen juju on pidennettyjen silmukoiden pudottaminen ja noukkiminen, mikä onnistui löysemmin neuloessa ihan helposti ilman pelkoa neuloksen purkautumisesta. Kantapää on jälkikäteen tehty, mutta siihen tavalliseen jälkijättöiseen kantapäähän verrattuna tässä mallissa on sivuissa kiilalevennykset ja vastaavasti kantapään takana pieni kantalappu ennen sitä varsinaista kantakuppia. Kiilan ja kantalapun ansiosta sukat istuvat mainiosti omaan melko rintavaan jalkaan, ja kun terän pituuskin osui kohdilleen, päätin kerrankin pitää sukat ihan itselläni. Langat ja värithän ovatkin omia suosikkejani, ja totisesti tarvitsen musta-harmaat villasukat, jotka sopivat lempihuivieni kaveriksi.

Seuraavalle kierrokselle toivon kuitenkin tulevan jotakin hieman mielenkiintoisempaa neulottavaa, tämä ykkösetapin ja erityisesti karsintakierroksen malli kun olivat saman mallineuleen toistamista alusta loppuun. Jos ranteiltani ja neulojan sydämeltäni kysyttäisiin mielipidettä, toivoisin tietysti kirjoneuletta, mutta se lienee kisan tässä vaiheessa vielä liikaa toivottu.